NAVIBARIN KATOAMINEN

perjantai 30. joulukuuta 2016

SYKSYN VARRELTA: PIHALLA JA LUONNOSSA





Pienen blogilomailun jälkeen laitoimme tähän koostetta sykyisistä piha- ja luontopuuhailuistamme ennen kuin siirrymme talvisiin piha-askareisiin. Tässä on menossa XC – Cross Country ns. polkuajo, jossa Julius ajaa sekalaisia metsäpolkuja, ylämäkiä ja alamäkiä ja vähäsen polun vierestäkin mukavassa varvikossa.




Voi, ihana elokuu. Elokuun alkupäivillä oli vielä tukalan kuumia ilmoja ja silloin kuvioihin sopi mainiosti oman pihan vilvoitteluallas. Sukeltaa voi monella tapaa! Jälkimmäisessä kuvassa Nella harrastaa ns. kuivan maan uintia ja samalla uittaa vauvaansa nukkeuima-altaassa.
Lisää uintiharrastuksistamme:  PARTAVALAS UIMAHALLISSA?



Kesän ja alkusyksyn hittileikki on aina vesipyssyhippa. Sopivia vesipyssyjä ovat normaalit vesisuihkepullot, jotka täytetään vedellä. Ne on parempi kerätä joka kerta ylös talteen, sillä pienten käsien löytäessä ne, niistä tulee aika pian hiekkasuihkepulloja.
ältä löytyy hieman enemmän Piilometsän pihapyöräilyastä ja lisäksi pyöräilyvideo: 
PYÖRÄILYÄ KEVÄÄSTÄ SYKSYYN



SYYSASKAREITA


Piilometsässä on moderni ”villipuutarha”. Keväällä kaikki istutetaan säntillisesti riveihin, mutta heinäkuun aikana kasvit ikään kuin näyttävän vaihtavan paikkaa ja niitä saa etsiä villisti kasvavan rikkaruohoston seasta. Tästä astiasta löytyi kuitenkin maisteltavaksi ja kuivattavaksikin asti mm. sitruunamelissaa ja basilikaa. 
Kevään ja kesän kasvipuuhailujamme:
VIHERPEUKALON KUTKUTUSTA
HORTOILUA TAKAPIHALLA  
VILLIVIHANNESSEIKKAILU


Syystouhuihin kuului nostaa perunat maasta ja möyhentää pottulaatikko kuntoon ensi kevään perunanistutustalkoita varten. Minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa… Mukana lasten puuhissa Eva- ja Anniina-opiskelijat.




Vauvapottu! Piilotornin liepeillä olevasta kasvulaatikosta saatiin satoa lähes yhden korillisen verran. Kasvulaatikon maa-aines oli ainakin hyvin ravittua ja mehevää valtavista lieroista päätellen.




Pihan kulkuväylät täytyy syksyisin siistiä porukalla. Nurmikkopläntillä ja pihametsikössä sen sijaan lehdet eivät haittaa, vaan ne toimivat paremminkin kasviston lannoittajana ja ne suojaavat pihapuiden juuria pienten töppösten vaurioilta.





Kaikki ylimääräiset kasviastiat ja muut romppeet täytyi kerätä lumentulon edestä talvivarastoon. Kasvatuslaatikot kunnostettiin ja multa käännettiin seuraavan kevään istutuksia varten. Ensi keväänä lisätään vain kompostia ja hiekkaa.



Kesällä portinpieleen istutetut lasten vanhat kumisaappaat saivat talvenkestävät kukka-asetelmat erikasta ja luonnonmateriaaleista. Lapset hakivat asetelmiin lähimetsästä jäkälää, sammalta ja kuusen oksia.



PIHATOUHUILUJA

Kun syystyöt oli tehty, oli hauskanpidon aika. Hihat ylös, Ronaldo saapuu…harhauttaa, potkaisee ja MAAALLLIIIIII!

Taiteiltiin merimaisemaa, lepakkopönttö ja ritsataulu...

Lehtikasakin on mitä mainioin leikin kehittäjä. Lapset innostuivat tekemään erilaisia uimahyppyjä syksyisen kasan keskelle.






KIIPEILYÄ
Uskotko, että alle 2-vuotiaskin voi jo harjoitella kiipeilyseinällä kiipeilyä? Vasemmalla ja ylhäällä on elävät todisteet siitä.

Syksyllä rakensimme ulkorakennuksen päätyyn kiipeilypaikan.  Myös pienimmät haluaisivat mielellään osallistua kaikkeen, mihin isommatkin lapset. Nämä alle 2-vuotiaat tarvitsevat kuitenkin vielä ajoittain aikuisenkin apua. Kiipeilykivet asennettiin sen verran korkealle maasta, etteivät pienet pääse yksin ensimmäiselle askelmalle. Alla on pehmeä turva-alusta ja aikuinen vastassa, jos ote pääsee lipsumaan. 
Mm. kiipeilyseinän rakentaminen: MUISTELUJA TOUKO-KESÄKUULTA


Usein me aikuiset varomme antamasta lapsen kokeilla rajojaan. Lapsi tekee kuitenkin juuri sen, mihin hänen taitonsa yltävät. Lapsi, joka on saanut kokeilla taitojaan, oppii hallitsemaan itsensä ja osaa arvioida, mihin hän pystyy ja mihin ei. Harjaantuneelle lapselle ei yleensä satu vahinkojakaan.


Me ohjaajat emme auta lasta kiipeämään läheiselle Jättiläiskivelle, jos hän ei sinne itse onnistu pääsemään. Lapsi, jonka taidot riittävät kivelle kiipeämiseen, osaa myös jo pitää tasapainonsa ja kykenee laskeutumaan ylhäältä alas ilman apua. Ensi keväänä sitten tässä blogissa lisää "boulderoinnista" eli kiipeilemisestä siirtolohkareille.



LUONTOJUMPPASALISSA



Syksyllä opiskelija laati näyttönä temppuradan lähimetsään.




Kun alle 3-vuotias  lapsi tulee hoitoon, hän haluaisi vain kokoajan ulkoilla ja ulkoilla ja ulkoilla. Hän innostuu siitä luontaisesti muiden joukossa, vaikka ei olisi siihen aiemmin tottunutkaan. ”Minä myös!”.





LEPAKKOJUHLA



Keväästä syksyyn kävimme lähimetsässä säännöllisesti leikkimässä. Lasten itse keksityt ja mielikuvitusrikkaimmat leikit syntyvät juuri luonnossa. Jokaiselle on tilaa toteuttaa leikkiä, eikä tyhjänpäiväisiä riitoja pääse syntymään. Leluja riittää kaikille, sillä metsä on täynnä oksia ja muuta luonnonmateriaalia.


Juonessa oli tällä kertaa supersankarit vastaan metsänkeijut.



Pienimmätkin olivat juonessa täysillä mukana.






MONTULLA

Ylös ja alas ja ylös ja alas. Läheisellä Montulla lasten motoriikka kehittyy kuin varkain.

Koko ajan vauhdissa!

Tamikuussa Monttu muuttui avaruudeksi, jossa Piilometsän lapset löysivät ja valloittivat uuden kääpiöplaneetan. Raportoimme projektistamme maaliskuussa alussa.

 

PYÖRÄRETKELLÄ REKELÄNTÖRMÄLLÄ

Joka syksyisiin (ja keväisiin) perinteisiimme kuuluu koko väen pyöräretki läheiselle Kuusinivan hevostallille. Samalla käymme usein tervehtimässä Jynkälän väkeä ja jatkamme retkeilyä ulkoilun ja leikkien merkeissä Rekeläntörän kodalla.


Lapset nauttivat näistä kotaretkistämme ja haluavat myös jäädä aina nukkumaan päiväunet kodalle. Hmm… eri asia onkin ylösnousun kanssa, kun uni maistuisi niin kovasti pitkän retken jälkeen. Pienimmäiselle on tuotu päiväkodilta vaunut rauhallisen unihetken takaamiseksi.


Vierailulla Maija-mummon luona.
Täältä voit lukea juttua joistakin meidän marjanpoimuumatkoistamme: MARJAMATKA
Ajoittain käymme Alaköökin järjestämillä luontopoluilla:  HUUTILAMMEN METSÄKOULU