NAVIBARIN KATOAMINEN

tiistai 14. kesäkuuta 2016

PYÖRÄILLEN KEVÄÄSTÄ SYKSYYN



Kun lumet olivat suunnilleen sulaneet Piilometsän pihan kulkuväyliltä, lapset toivat polkupyörät päiväkotiin. Piilometsän liiteristä kaivettiin esille myös varapyörät, pienemmille potkupyöriä ja isommille kierrätyksen kautta saatuja polkupyöriä, koot välillä 12-20”.
Lapset olivat sitä mieltä, että pyöräilyradalle pitäisi laittaa nopeusmerkkejä. Aukustin mielestä satasen rajoitus olisi sopiva, mikä kuulosti myös muista pyöräilijöistä sopivalta.
Niilo keksi, että pysähtyminen olisi kielletty hiekkapaikan ja pallokentän laidalla. 
Arttu valmisti sopivaa nopeusrajoitusmerkkiä pääväylälle.
Unohtuikohan meiltä nyt jotain? Kiikun edustalla oleva pääväylähän on tarkoitettu myös pienten pyöräilyyn. Siinä ei kyllä voi päästellä satasta. Pojat päättivät alentaa vauhdin ensin 60km/tunnissa, mutta yhteisen pohdinnan jälkeen päädyttiin alentamaan vauhtia vielä lisää, jotta ei tulisi turhia kolareita.
Väistämisvelvollisuus risteyksessä



Maijan ja Viljan maalaamat merkit olivat ohje- ja opastusmerkkejä. Ne ovat yleensä sinivalkoisia.



 = Pysäköintipaikka 







Yksisuuntainen tie











Pysäköintipaikkamerkki kiinnitettiin pyöräparkin edustalle, päiväkodin aitaan. Tänne pyörät PITÄISI muistaa aina palauttaa heti pyöräilyinnon loputtua. Pienimmillä on kyllä vielä tässä asiassa opettelemisen varaa.

Mehän emme voi lähteä lasten kanssa tielle autojen sekaan seikkailemaan ja opettelemaan liikennemerkkejä, joten pyöräilyradan avulla lapset oppivat liikennekultturin alkeet kuin leikiten. 
Merkkejä voi lisätä sen mukaan, mitä kukin hoksaa. Luultavasti meidänkin täytyy lisätä ainakin LAPSIA-varoitusmerkki eli ”varokaa KÄVELEVIÄ lapsia”.
Pyörät piti välillä tankata. Siispä rakentamaan tankkauspiste. Epäselväksi jäi, mitä 
ihmeainetta putkesta tuli. Jotain kuitenkin, millä pyörään ja kaiketi pyöräilijäänkin saatiin lisää tehoa.
Tästä se pyöräilyelämä lähtee liikkeelle. Tytöillä on vielä nelipyöräiset allaan.
Piilometsäänhän saavat kaikki halukkaat tuoda oman pyöränsä. Potkupyörä on hyvä keksintö, sillä sen avulla lapsi oppii jo pienenä tasapainotaidon, jota tarvitaan myöhemmin.


VIDEO: 
POLKUPYÖRÄILYÄ PIILOMETSÄSSÄ

Käsittämätöntä, kuinka taitavia potkupyöräilijöitä jo 1½-2-vuotiaat voivat olla. 3-vuotiaat harjoittelevat videolla potkupyörästä polkemiseen siirtymistä sekä hiljalleen kohti apurattaitta ajamista. Tämän vuoden 4-vuotiaat ovat syksyllä jo valmiita pitkälle heppatalliretkelle. 


Kokemus tekee mestarin! 5-6-vuotiaat ovat kokeneita pihapyöräilijöitä ja tunnistavat jo liikennemerkkejäkin. Kuten videossa huomataan, pihan liikennesääntöjä pitää vielä hioa...  (Vilja huutaa: "Maija, siitä kolmiosta ei saa mennä!")


Apurataspyöräilyäkin voi toteuttaa Piilometsän pihalla ja Vanhalantörmäntiellä. Lasta täytyy alussa avittaa liikkeelle pyörän työntöaisasta työntämällä, mutta pian lapsi osaa jo itse käyttää omia jalkavoimiaan pyörän liikuttamiseen.
Kun Piilometsässä opetellaan ajamaan ilman apurattaita, loivassa mäkiosuudessa saa pyörällä kunnon alkuvauhdin. Mitä pienempänä pyöräilytaidon opettelee, sitä helpompaa se on lapselle.
Lähimetsässämme kulkee mainioita metsäpolkuja, jota pitkin voivat ajaa ne, joilla ei ole enää apurattaita pyörissään.  Maasto on kuoppaista ja täynnä puun juuria, joten apurattailla sinne ei ole asiaa. Näistä maastoretkistä lisää sitten syksyn tullen.