NAVIBARIN KATOAMINEN

tiistai 21. kesäkuuta 2016

HORTOILUA TAKAPIHALLA



Touko-kesäkuun vaihteessa kasvillisuus ryhtyi ihan muutamassa viikossa työntämään lehtiään vihreään kukoistukseen ja osa kasveista aloitti jo kukkimisenkin. Pirja-niminen omenapuumme jaksoi jo työntää valkoiset kukkansa silmujen saloista. Saisimmekohan tänä syksynä puusta jo muutaman omenankin. 
Marjapuut, isotuomipihlaja ja mustamarja-aronia kukkivat kauniisti valkoisilla kukillaan. 
Hortoilu luonnossa on tuttua meidän porukalle. AHAAELÄMYS! Mehän hortoillaan milloin missäkin normaalistikin, joten nykytrendin mukainen ”hortoilu” -termi sopii oikeastikin juuri meille kuin nenä päähän. Hortoilusta tulee mieleen rentomielinen, lupsakka kuljeskelu luonnossa ilman päämäärää. Virallisesti hortoilu on suppeasti vain villivihannesten keräämistä luonnosta ja niistä kokkaamistaHortan eli villivihanneksen keruuseen pätee kuitenkin samat säännöt kuin sienestykseen; ei voi kerätä mitä vaan, sillä joukossa on myös myrkyllisiä kasveja. Jokaisen luonnonkasvin kohdalla pitää tarkistaa, miten kasvia nautitaan ja kuinka pitkiä jaksoja kerrallaan. Joidenkin luonnontuotteiden osien keruuseen tarvitsee maanomistajan luvan.
Vanhalan niitty
Villiyrtit ovat kasvaneet ilman lannoitteita ja torjunta-aineita, ja ne ovat oikeasta paikasta poimittuna puhdasta ravintoa. Parhaita alueita ovat luomupellot ja vanhat viljelemättömät niityt sekä oma takapiha. Satoa voi napsia latvasta koko kesän, mutta alkukesästä saa voimakasaromisimmat ja ravintorikkaimmat yrtit. Paras keruuaika on aamupäivällä aurinkoisella tai poutasäällä. Keruumatkalle tarvitaan ilmava kori, sakset sekä hanskat. Lehdet kerätään ennen kukintaa, kukat juuri auenneina ja juuret myöhään syksyllä tai aikaisin keväällä sekä siemenet loppukesästä ja syksyllä. Aina tulee kerätä vain puhtaita, terveitä kasveja, kasvitautien tai hyönteisten vioittamia lehtiä ei tule käyttää.
Nokkonen kannattaa poimia, kun se on kasvattanut vasta muutaman uuden lehtiparin. Kun kasvia leikkaa, pian se kasvattaa uutta pientä nokkosalkua tilalle. Kuivattu tai ryöpätty nokkonen on oikea vitaminipommi. Nokkonen sisältääkin huimasti erilaisia vitamiineja ja hivenaineita. Se on paras raudan lähde ja parantaa verenkiertoa, lisää vastustuskykyä sekä ehkäisee sairauksia. 

Nokkossämpyläohje on ”suunnilleen” ja ”sinne päin”, koska emme ruukaile mittailla aineksia, kun leivomme siemenpuurosämpylöitä. Sämpylät kyllä oppii tekemään kokeilemalla ja ne ovat tuoreena mitä suurinta lasten herkkua. Puuroainekset ovat meillä luomukauraa tai  -ruista.
Saimi halusi nokkossämpylän päälle reilusti nokkossipsejä.



Jos nokkosta haluaa pakastaa, riittää esikäsittelyksi pelkkä kuumakylpy. Kaada siis kiehuva vesi nokkosten päälle minuutiksi tai pariksi, valuta kylmässä vedessä, purista neste pois ja pakasta.

NUUUUH! Mikä huumaava tuoksu…
Piilometsän aidan takana kasvaa nokkospelto, josta saadaan nokkoslannoitetta. Lantalan nurkalta nokkosta tulee kerätä  vain luonnonmukaiseen lannoitusseokseen, ei ruoaksi. Nokkoskäyte sopii lannoitteeksi kasveille, jotka pitävät typpipitoisesta maasta, kuten tomaatti, kesäkurpitsa ja lehtikaali. Tosin hedelmäpuille ja kurkulle nokkoslannoitetta ei suositella.
Villivihanneksia voi kerätä pitkin kesää, ei vain keväällä. Nokkosten lisäksi  horsma, vuohenputki, voikukka tai siankärsämö kasvavat taas uutta herkkua syötäväksi, kun niitä niittää matalaksi. Muistapa kuitenkin, ettet niitä kasveja alas joka paikasta, sillä osa pitää jättää siemenkasveiksi.

Maitohorsmasta voi käyttää kasvin eri osia monella tapaa pitkin kesää. Heti keväällä horsman kasvuversoja voi syödä parsan tapaan, paistaa pannulla tai höyryttää kevyesti. Lehtien puhjettua saa salaattiin lisämakua nuorista lehdistä ja isompia lehtiä voi käyttää kuten mitä tahansa vihreää lehtivihannesta. Niitä voi paistaa voissa pannulla sipulin kanssa, laittaa lasagneen, kastikkeisiin tai muhennoksiin. Horsman lehdet ovat myös loistavaa teeainesta. Horsman kukinnoista voi valmistaa pinkkiä juhla juomaa.


Piilometsän pihalta ja aidan takaa löytyy runsaasti erilaisia luonnonyrttejä.

Villivihannesteetä saadaan kuivattamalla kasvin lehtiä. Sopivia teeaineksia ovat: mm. viinimarjan, mustikan, koivun ja vadelman lehdet. Luonnosta löytyy helposti erilaisia kasveja myös terveellisen viherjauheen valmistamiseen.



Pihlaja sisältää antioksidanttia sekä yhdisteitä, joiden avulla öljy säilyttää paistamisen aikanakin terveelliset ominaisuutensa. Öljypulloon kannattaa siis laittaa muutamia pihlajanlehtiä antamaan öljylle makua ja parantamaan öljyn lämmönsietoa.
Seuraavassa päivityksessä kerrotaan lisää Piilometsän väen villivihannesseikkailusta sekä retkestä Maija-Mummon rantapellolle. Osa isoimmista on jo kesäloman vietossa, joten tällä kertaa aikuinen kirjoitti reseptit ylös blogiin. Voit lukea ne kuitenkin myöhemmin syksyllä myös ”Piilometsän parhaimmat reseptit”-osiosta.