PIHAKENTÄLLÄ

Pihakentällä luistelu on mainiota ajanvietettä. Isoimmat viihtyvät kentällä yleensä koko ulkoiluajan, pienemmät vähemmän aikaa. Vaikka luistelukenttämme on pieni, siinä pystyy ihmeesti ottamaan vauhtispurtteja sekä tietystikin siinä rinnalla opettelemaa. Lisätään vielä muutama kuva joskus...

Käy sillä aikaa tutustumassa meidän aiempiin luistelublogeihin.

KAUKALOSSA: LUISTELUHARJOITUKSIA

REISSUN PÄÄLLÄ KIRKONKYLÄLLÄ 

YLÄMUMMO HUKASSA

LUISTELUHARJOITUKSIA

 

Kentän kolaamiseen tarvitaan myös apurivoimaa ja jokainen saa vuorollaan olla auttamassa kolaamisessa.

Aluksi on viisainta pysytellä keskellä kenttää törröttävän pihapihlajan lähituntumassa. Tarpeen tullen voi turvautua sen oksistoon.
Kun tasapaino on jo vakaampaa, 
voi siirtyä luistimilla kävelemiseen.


Tässä on aivan mahtava oivallus 3-vuotiaalta, miten voi päästä ylös kaaduttuaan jäälle.
Ja niinhän siinä kävi, että omin sisukkain voimin ollaan taas kohta valmiina jatkamaan luistelua.

Luistelu on hauskaa

Minä kans haluan pelata! Annapa minä ite!

Luistelu on hauskaa.

Siinä on sen vauhdin salaisuus: Asento on hieman etukumara, kädet vahvasti mukana antamassa vauhtia ja jaloilla kipakat potkut ja liuùt sivulle. 

Muistutuksena: Tytöt oppivat parhaiten luistelemaan hokkareilla. 

Hokkareita on monenlaisia ja monen värisiä, jokaiseen tyyliin. Hokkarin tuntee siitä, että kärkipiikit puuttuvat.

Luisteluhetkeen liittyy aina jotain hassuttelua. Tällä kertaa isoimmat olivat keksineet kentän reunalta suuren lumikasan, johon hyppäsivät vuorotellen vauhdikkaan luisteluspurtin jatkoksi.
 

Seuraavana kentällä oli käynnissä koirankoulutusohjelma. Kouluttaja heitti pallon jäälle ja hyvin koulutettu jääkoira lähti vauhdilla hakemaan sen takaisin kouluttajalleen.



Koska luistimet sidotaan sisällä ja kävelymatkaa kentälle on vain kivenheiton verran, sujuu pientenkin luistelu mielyttävyyden rajoissa. Luistimet vaihtuvat sujahduksessa kenkiin ja loppuajan voi viettää ulkona juosten tai liukurimäkeä laskien.

Meillä Piilometsässä on myös ollut jo aika kauan jäällä työnnettävä "luisteluharjoitin". Sitä ennen  sidottiin kaksi maitolaatikkoa yhteen ja työnnettiin sitä pitkin kenttää. Ja se ajoi saman asian. Nykyään, kokemuksen myötä, otamme tuen esille vain ajoittain. Lapset rohkaistuvat liikkumaan jäällä mainiosti ILMAN tukeakin.