Osaatko
kuvitella, että kivikautiset asuinkodat reunustivat tätäkin marjamaata yli 5000
vuotta sitten. Kivikautisia lapsia, nahkavaatteet yllään... keräämässä
mustikoita omin käsin tehtyihin savikuppeihin?
Mustikkaretki. Tiukan paikan tullen apurataspyöriä on hyvä työntää taka-aisasta eteenpäin. |
|
Kivikaudella
elettiin kalastuksen ja metsästyksen lisäksi luonnonantimilla.
Luonnosta kerättiin
- marjoja
- sieniä
- juuria
- juurimukuloita
- siemeniä
- kasveja
Piilometsänkin jokainen lapsi osallistuu marjojen poimintaan! Omin käsin
poimittuja marjoja on mukava mussuttaa talvella.
Tässä ovat taas nämä meidän kätevät retkiastiat. Niihin on näppärä kerätä marjoja ja sen jälkeen käyttää juomamottina!
Samoin kuin kivikauden lapset, meidän Piilometsänkin lapset ovat tottuneet
keräämään monenlaisia marjoja talven varalle. Perinteisen puolukkaretken teemme
aina Reki-Vesalan hirvimiesten kämpälle.
Ups! Ei
haittaa, vaikka joku marjaa eksyy kesken poimimisen omaankin suuhun. Marjoissa
on runsaasti vitamiineja ja muita flunssatauteja ehkäiseviä ja terveyttä
edistäviä ominaisuuksia. Survottu puolukkasose on lasten herkkua! Jokainen marjasadon yksilö on tarpeellista ottaa talteen.
Esihistorialliseen
aikaan marjat on myös osattu kuivattaa ja savustaa sekä paahtaa
säilyvyyden parantamiseksi. Saamelaisilla oli tapana jo kivikauden aikaan sekoittaa
variksenmarjoja poronmaitoon. Männyn sisäkuoresta valmistettiin pettua sekä
kalaa ja marjoja sekoitettiin keskenään. Jotakin noista meidän on kyllä pakko
kokeilla Piilometsässäkin.
Hirvimiesten kämpällä on helppo valmistaa ruoka vaikka kodan nuotiossa, mutta tällä kertaa otimme Primus-monipolttoainekeittimen mukaamme. Lapsille maistuu ulkona ruoka.
Pomon mummo on tuonut taas sankollisen mustikkaa. Ostamme mummon seurueelta marjoja sekä mummon valmistamaa - NAM- sekamarjamehua. Lasten kanssa poimimamme marjat yleensä pakastamme, mehustamme, hillotamme tai kuivatamme.
Kivikauden ruokavalioon ovat todennäköisesti
kuuluneet esimerkiksi paahdetut pähkinät ja sikoangervon juurimukulat,
vadelmat, katajan- ja variksenmarjat, tuomen marjat, puolukka ja mustikka
tuoreina ja säilöttyinä, nokkonen, ulpukan siemenet, heinäkasvien jyvät, suolaheinät
ja hieraka.
Nykyään taidamme kutsua niitä villiyrteiksi.
Tästä pääset
katsomaan meidän viime vuoden villiyrttipoimintoja:
Tälle porukalle ei aikuisen tosiaankaan tarvitse olla keksimässä koko ajan tekemistä. Hirvimiesten kämpällä voi näemmä laskea myös liukumäkeä... |
Tärkeä ns. muinaistulokas (asukkaiden mukana levinnyt) ravintokasvi oli nykyisin rikkakasvina pidetty jauhosavikka eli saviheinä. Sitä täytyykin kerätä lasten kanssa ensi kesänä ja kokeilla vaikkapa paahtaa nuotiolla. Heinänsiemeniä on kerätty ravinnoksi ainakin 30 000 vuotta sitten.
Käymme joka syksy sienestämässä, mutta silti joka kerta saa kuvallinen opaskirja varalta olla mukana. Yleensä olemme poimineet varmoja valintoja, kuten kangasrouskuja ja tatteja.
Tänä vuonna löysimme isoja haperoita ja varmistimme vielä sienestäjä-äideiltä sen ja muun saaliimme syötävyyden. Onkohan kivikautiseen aikaan sienlajien opettelu mennyt tyyliin: oli syötävä, oli syötävän hyvää, eipäs ollutkaan syötävä.
Sienilajin tunnistamiseen tarvitaan tarkka näkö- ja hajuaisti. |
Esihistorialliseen
aikaan sienet on kuivatettu ja savustettu sekä paahdettu säilyvyyden parantamiseksi. Nykyään sienet ryöpätään tai
paistetaan ja pakastetaan tai säilötään purkkiin. Meillä ekat sienet on
paistettu pakasteeseen. Pienet maistiaiset otimme kuitenkin lasten kanssa: WAU
- OLIPA IHANAN MAKUISTA! Ja sitten sitä lisätään talvella Piilometsän
keitoksiin.