NAVIBARIN KATOAMINEN

lauantai 7. lokakuuta 2017

KERÄILIJÄ - marjoja,yrttejä ja sieniä etsimässä


Osaatko kuvitella, että kivikautiset asuinkodat reunustivat tätäkin marjamaata yli 5000 vuotta sitten. Kivikautisia lapsia, nahkavaatteet yllään...  keräämässä mustikoita omin käsin tehtyihin savikuppeihin? 

Mustikkaretki.Tiukan paikan tullen apurataspyöriä on hyvä työntää taka-aisasta eteenpäin.
Piilometsän väki käy syksyn aikana useita kertoja juuri tuossa lähimetsikössä poimimassa mustikoita.Vaikka mustikkamaa on kivenheiton päässä päiväkodista, on mielekästä kulkea mustikkaan ns. huijausreittiä: mäki alas, pätkä Vanhalantörmää, polkua tovi ja kohta ollaankin melkein päiväkodin aidan takana etsimässä marjoja.

Eräruoka maistuu poimintatyön ja leikkien jälkeen.
Kivikaudella elettiin kalastuksen ja metsästyksen lisäksi luonnonantimilla. 
Luonnosta kerättiin 
- marjoja
- sieniä
- juuria
- juurimukuloita
- siemeniä
- kasveja

Piilometsänkin jokainen lapsi osallistuu marjojen poimintaan! Omin käsin poimittuja marjoja on mukava mussuttaa talvella. 



Tässä ovat taas nämä meidän kätevät retkiastiat. Niihin on näppärä kerätä marjoja ja sen jälkeen käyttää juomamottina!
 
Samoin kuin kivikauden lapset, meidän Piilometsänkin lapset ovat tottuneet keräämään monenlaisia marjoja talven varalle. Perinteisen puolukkaretken teemme aina Reki-Vesalan hirvimiesten kämpälle. 

Ups! Ei haittaa, vaikka joku marjaa eksyy kesken poimimisen omaankin suuhun. Marjoissa on runsaasti vitamiineja ja muita flunssatauteja ehkäiseviä ja terveyttä edistäviä ominaisuuksia. 

Survottu puolukkasose on lasten herkkua! Jokainen marjasadon yksilö on tarpeellista ottaa talteen.

Esihistorialliseen aikaan marjat  on myös osattu kuivattaa ja savustaa sekä paahtaa säilyvyyden parantamiseksi. Saamelaisilla oli tapana jo kivikauden aikaan sekoittaa variksenmarjoja poronmaitoon. Männyn sisäkuoresta valmistettiin pettua sekä kalaa ja marjoja sekoitettiin keskenään. Jotakin noista meidän on kyllä pakko kokeilla Piilometsässäkin.

Hirvimiesten kämpällä on helppo valmistaa ruoka vaikka kodan nuotiossa, mutta tällä kertaa otimme Primus-monipolttoainekeittimen mukaamme. Lapsille maistuu ulkona ruoka.

Pomon mummo on tuonut taas sankollisen mustikkaa. Ostamme mummon seurueelta marjoja sekä mummon valmistamaa - NAM- sekamarjamehua. Lasten kanssa poimimamme marjat yleensä pakastamme, mehustamme, hillotamme tai kuivatamme.
 

Kivikauden ruokavalioon ovat todennäköisesti kuuluneet esimerkiksi paahdetut pähkinät ja sikoangervon juurimukulat, vadelmat, katajan- ja variksenmarjat, tuomen marjat, puolukka ja mustikka tuoreina ja säilöttyinä,  nokkonen, ulpukan siemenet, heinäkasvien jyvät, suolaheinät ja hieraka.

Nykyään taidamme kutsua niitä villiyrteiksi.
Tästä pääset katsomaan meidän viime vuoden villiyrttipoimintoja: 
VIHANNESSEIKKAILU
HORTOILUA TAKAPIHALLA

Tälle porukalle ei aikuisen tosiaankaan tarvitse olla keksimässä koko ajan tekemistä. Hirvimiesten kämpällä voi näemmä laskea myös liukumäkeä...
Hiiltyneiden kasvinjäänteiden perusteella kivikauden Suomessa on hyödynnetty eri tavoin ainakin sataa erilaista kasvia. Myös kasveja on luultavasti paahdettu ja savustettu, jolloin osa niistä on löytynyt nyt hiiltyneenä ja hyvin säilyneenä vanhan nuotion pohjalta. 

Tärkeä ns. muinaistulokas (asukkaiden mukana levinnyt) ravintokasvi oli nykyisin rikkakasvina pidetty jauhosavikka eli saviheinä. Sitä täytyykin kerätä lasten kanssa ensi kesänä ja kokeilla vaikkapa paahtaa nuotiolla. Heinänsiemeniä on kerätty ravinnoksi ainakin 30 000 vuotta sitten.


Käymme joka syksy sienestämässä, mutta silti joka kerta saa kuvallinen opaskirja varalta olla mukana. Yleensä olemme poimineet varmoja valintoja, kuten kangasrouskuja ja tatteja. 

Tänä vuonna löysimme isoja haperoita ja varmistimme vielä sienestäjä-äideiltä sen ja muun saaliimme syötävyyden. Onkohan kivikautiseen aikaan sienlajien opettelu mennyt tyyliin:oli syötävä, oli syötävän hyvää, eipäs ollutkaan syötävä.

Sinilajin tunnistamiseen tarvitaan tarkka näkö- ja hajuaisti.
Esihistorialliseen aikaan sienet on kuivatettu ja savustettu sekä paahdettu säilyvyyden parantamiseksi. Nykyään sienet ryöpätään tai paistetaan ja pakastetaan tai säilötään purkkiin. Meillä ekat sienet on paistettu pakasteeseen. Pienet maistiaiset otimme kuitenkin lasten kanssa: WAu - OLIPA IHANAN MAKUISTA! Ja sitten sitä lisätään talvella Piilometsän keitoksiin.