NAVIBARIN KATOAMINEN

perjantai 26. toukokuuta 2017

HUOMENNA MENNÄÄN KORKEASAAREEN...


Ai niin, eikös me käyty siellä jo, 5.5.  Alla on matkakertomus siitä, kuinka päädyimme Korkeasaareen ja mitä siellä näimme ja kuulimme. Kaikki kuvat ovat omasta takaa, Piilometsän väen tai perheiden valokuvaamia.
Olemme olleet jo yli 10 vuotta Vihreä lippu-ohjelmassa, joten päätimme haastaa viime syksynä itsemme ja osallistua Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämään ”Päivä eläimenä”-kilpailuun.  Valitsimme Piilometsän nimikkoeläimeksi lepakon (pohjanlepakon), josta teimme sivuillemme blogijutun ja videon. Voitimme koko kilpailun pääpalkinnon, retken Korkeasaareen.
https://www.sll.fi/ajankohtaista/verkkouutiset/Koululaiset-heittaytyivat-paivaksi-elaimen-rooliin
http://www.ylikiiminginapteekki.fi/

 

Olemme muistaneet tukijoitamme lasten eläinaiheisilla akvarellimaalauksilla. Aivan ensimmäiseksi kiitämme vielä Suomen luonnonsuojeluliittoa ja Korkeasaarta, jotka mahdollistivat meille tämän mahtavan palkintoreissun sekä paikallisella tasollaYlikiimingin apteekkia ja S-market Ylikiiminkiä, jotka tukivat matkakassaamme. 

Vanhempien, mummojen, sukulaisten, tuttavien sekä henkilökunnan panos matkarahan keruussa oli tärkeää, jotta kaikki halukkaat pystyivät osallistumaan matkaan. Kiitos matkamme tukemisesta myös myyjäisistä tuotteitamme ja arpojamme ostaneille sekä kiitos Asukastuvalle Terviisii-lehden jakovuoroista!

Saavuimme Mustikkamaalle Vantaan lentoasemalta matkaan lähteneellä linja-autolla, joka poimi myös edellisenä päivänä saapuneet matkalaiset kyytiin Helsingin keskustasta. Mukana olivat kahta vaille kaikki piilometsäläislapset, toinen tai molemmat heidän vanhemmistaan sekä koko henkilökuntapoppoo. Ennen esittelykierrosta annoimme lapsille tehtävän: jaoimme lapsille listan Korkeasaaren eläimistä ja tyhjät vihot, joihin merkattaisiin löydetyt eläimet sekä valokuvattaisiin ne.

Mustikkamaalla meitä oli vastassa Raija Savikko Suomen luonnonsuojeluliitosta sekä Korkeasaaren opas Marjo Priha. Raija kulki meidän mukana, valokuvasi ja teki juttua Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivuille. Marjo kertoi erittäin asiantuntevasti ja elävästi Korkeasaaren eläinten elämästä. Biologitaustainen opas osasi kertoa kiinnostavasti eläimistä sellaista tietoa, jota ei edes opastauluissa kerrota. 

Ensimmäiset eläimet, joihin tutustuimme, olivat sukupuuttoon kuolleet: 7000-kiloinen jättiläislaiskiainen sekä jättiläisvaraani, joka muistutti krokotiilia.


Heti sillan kupeessa näkyi vanha talo, jossa opas kertoi Korkeasaaren pitkäaikaisen, entisen johtajan Ilkka Koiviston perheen asuneen. Ilkan kotitalossa ruokittiin pullolla monia Korkeasaaressa syntyneitä eläimiä, joita heidän omat emonsa syystä tai toisesta kyenneet ruokkimaan.

Lähistöltä kuului kimeä ääni. Vastaan tuli kirjavia riikinkukkoja. Urokset houkuttelevat äänellään naaraita luokseen ja pörhistävät esiin pyrstösulkansa silmäkuviot.
Oppaan mukaan Korkeasaaren tyttöset ovat kuitenkin jo ”niin nähneet” nämä koiraat, etteivät oikein välitä niiden kutsuäänistä tai pörhistelyistä. 

Vierailupäivänämme oli Korkeasaaresta epäilyttävästi kadonnut yksi riikinkukko. Tänään, samana päivänä, kun blogikirjoituksemme julkaistaan, se vihdoin saapui takaisin Korkeasaareen! Se seurasi kyllä meidän poppoota, niinkuin olisi juoninut jotain mielessään, mutta ehkäpä viimeistään lentokoneen turvatarkastuksessa olisi paljastunut, jos riikinkukko olisi yrittänyt kulkea tuliaisena Piilometsään. (Olimmehan jo menomatkalla niin epäilyttävän näköisiä maalaismatkustajia, että jouduimme ruutikokeisiin ja Maija-mummokin laukkujen perusteelliseen tarkastukseen.)


Saaren "vaarallisimpia" eläimiä näin kevätaikaan olivat irrallaan kulkevat lukuisat valkoposkihanhet, jotka puolustivat terhakkaasti pesimäreviiriään. Opas neuvoi meitä levittämään kätemme ja heiluttamaan niitä kuin siipiä, jotta päälle käyvä hanhi perääntyisi.

Korkeasaaren tehtävä on nykyisin tehdä luonnonsuojelutyötä ja pelastaa eläimiä, jotka ovat kokonaan katoamassa luonnosta. Useille lajeille eläintarhat ovat toimineet viimeisimpänä turvapaikkana. Ihminen on omilla toimillaan (esim. salametsästys ja metsähakkuut) hankaloittanut em. eläinten lisääntymistä. Korkeasaari osallistuu eurooppalaisten eläintarhojen yhteisiin suojeluohjelmiin. Tarhakantojen kasvattamisessa pyritään säilyttämään eläinten perimä ja käyttäytyminen mahdollisimman luonnonmukaisena.



 




Suojeluksessa on sellaisia erittäin uhanalaisia eläimiä, kuten lumileopardi,  amurintiikeri ja 
amurinleopardi, jonka yksilöitä elää luonnossa vain n. 80 kpl. Kuvassa oleva amurinleopardi on maailman uhanalaisin leopardi ja se on ÄÄRIMMÄISEN uhanalainen eläin. Sen oikea kotipaikka on Amur-joen varrella Venäjän ja Kiinan rajamailla. Korkeasaaressa amurinleopardi on onnistunut synnyttämään poikasen vuonna 2015. 
KORKEASAAREN AMURINLEOPARDIN PENTU (video)

Itä-Siperian metsissä, Amur-joen alueella elelee maailman pohjoisin ja suurin kissapeto,  amurin- eli siperiantiikeri. Aikuinen urostiikeri voi painaa lähes 300 kiloa. Amurintiikeri on säänkestävä kissapeto – se ei säikähdä lunta eikä pakkasta ja se ui mielellään. Tiikerin raidat toimivat suojavärinä heinikossa vaaniessa. Amurintiikeri on ERITTÄIN uhanalainen. Seuraavassa videossa esiintyvät Amurintiikerinpennut Isla, Iris ja Ina, jotka syntyivät toukokuussa 2016.
KORKEASAAREN AMURINTIIKERIN PENNUT (video)

Korkeasaari on vuonna 2012 liittynyt kansainvälisen Snow Leopard Trust -järjestön jäseneksi tukemaan lumileopardin suojelutyötä luonnossa. Lumileopardin reviirit sijaitsevat Himalajan lumisilla vuoristoilla. Lumileopardi joutuu väistämään ihmisen tieltä yhä ylemmäs vuoristoon, jossa mahdollisia lisääntymiskumppaneita ei juuri ole tarjolla. Lumileopardi on Korkeasaaren tunnuseläin ja se on ERITTÄIN uhanalainen. 1960-luvulta lähtien saarella on syntynyt reilut sata pentua. 
KORKEASAAREN LUMILEOPARDIN PENNUT (video)
Tarhaamalla eläimiä, ne saavat lisääntyä rauhassa ja näitä kissaeläimiä pyritään palauttamaan eri eläintarhoista myös takaisin luontoon. Eläintarhat tukevat mahdollisuuksien mukaan myös lajien suojelua alkuperäisillä elinalueilla. Myös tiedotus ja valistus ovat osa samaa luonnonsuojelutyötä.

Kissaeläimet kiinnostivat erityisesti lapsia. Oikea aasianleijonauros oli mahtava näky, vaikka se tallustelikin tukevan verkkoaidan takana. Alakuvassa on naaraspuolinen aasianleijona. Aasianleijona on ERITTÄIN uhanalainen ja se elää luonnossa vain yhdellä metsäalueella, Girin kansallispuistossa, Intiassa. Leijonat elävät laumassa, toisin kuin muut kissaeläimet ja naaras saalistaa laumalle ruoan. Korkeasaaressa elää yksi uros ja kolme naarasta.
Vierailuaikamme, näin toukokuussa, oli juuri sopiva. Myöhemmin kesällä asiakkaat eivät näe vilaustakaan kissaeläimistä, kun ne makaavat jossakin varjossa. 


Kokeasaaressa elää Pikkupandauros Feng sekä sen puoliso, naaras nimeltään Eriel. Pikkupanda on erittäin ERITTÄIN uhanalainen ja kartasta näkee, kuinka suppealla aluelIa se asustaa Himalajan vuoristossa. PIKKUpandasta puhuttaessa yllättyy, kun sen näkee luonnossa elävänä. Se on noin koiran kokoinen, mutta silti huomattavasti keveämpi (paino on noin 3-4,5 kiloa) kuin esim. Niisku-koiramme painaa 25 kiloa. Luonnossa pikkupanda syö pääasiassa bambua, linnunmunia, juuria, marjoja  ja hyönteisiä. Se köllöttelee suuren osan päivästä puunoksalla.










Opas kyseli meiltä, mitä varten kaksikyttyräisellä kamelilla on kyttyrät selässään. Moni arveli, että kameli kantaisi vettä kyttyröissään, mutta sen sijaan se kantaakin selkäkyttyröissään rasvaa, joka toimii vararavintona pitkillä aavikkomatkoilla. Varsinaisia kameleita ovat kaksikyttyräinen kameli ja yksikyttyräinen kameli.  Korkeasaaressa asustaa kolme kaksikyttyräistä kamelia. Kaksikyttyräinen kameli on kotoisin Aasiasta ja niitä elää villilaumoina vain Mongoliassa. Kaksikyttyräinen kameli on ERITTÄIN uhanalainen eläin.Yksikyttyräinen kameli on dromedaari ja sitä tavataan kesytettyinä Etelä-Afrikan ja Lähi-Idän aavikoilla. 

Lisäksi kamelieläimiin kuuluvat yllä olevassa kuvassa olevat eläimet, joista tuossa alimmaisessa kuvassa on Korkeasaaren vikunja. Vikunja tulee Etelä-Amerikan Andien vuoristosta ja oli aiemmin hyvin uhanalainen. Vikunjan villa on maailman hienointa. Aikoinaan se oli tarkoitettu vain Inka-hallitsijoiden käyttöön.

Vikunjan seurana samassa aitauksessa oli eläin nimeltään mara. Mara muistuttaa lyhytkorvaista metsäjänistä, mutta samalla kaukaa katsottuna se näyttää hieman myös villisialta. Se kävelee ohuilla jaloilla, niinkuin villisika, toisin kuin jänis. Mara on kotoisin Argentiinan pampalta, on jyrsijä ja sukua marsulle, ei jänikselle. Marat elävät pariskuntana maankoloissa. Niiden poikaset asuvat poikasyhdyskunnassa, jossa on lukuisten pariskuntien jälkeläisiä. Kukin äiti imettää kuitenkin vain omia poikasiaan. Mara kuuluu silmälläpidettäviin eläimiin.

Visentti - eläintarhojen pelastama. Visentit hävisivät luonnosta metsästyksen ja metsien tuhoutumisen johdosta 1920-luvulla. Onneksi eläintarhoissa ja yksityisillä tiloilla oli kuitenkin 50 yksilöä, joista jalostamalla saatiin elinkelpoinen kanta takaisin luontoon. Ilman eläintarhoja Visentti olisi kuollut sukupuuttoon. Visentti on korkeasaaren kookkain eläin, kertoi oppaamme Marjo.

Emu ja punaniskakenguru elävät samassa aitauksessa. Ne ovat kotoisin Australiasta. Emu on maailaman toiseksi suurin lintu strutsin jälkeen. Sillä on siiventyngät, mutta se ei lennä, vaan juoksee. 
Kengurunpoikanen painaa syntyessään vain 0,3 g. Se kiipeää äidin pussiin ja elää siellä äidinmaidon turvin seuraavan yhdeksän kuukauden ajan.

Poroaitauksen luona opas arvuutteli, miten voi erottaa toisistaan poron ja metsäpeuran
Poro elää lapissa puuttomilla seuduilla ja sen tuntomerkkinä ovat leveät sarvet. Metsäpeura taas elää metsikössä ja sillä on kapeat sarvet. Korkeasaaren "poroaitauksessa" siis ei elä poroja, vaan metsäpeuroja, jotka useat sekoittavat keskenään.

Korkeasaaressa on myös muita Suomen luonnon nisäkkäitä, kuten ilves, hirvi ja Karhulinnassa asustelevat ruskeakarhut.  Nykypäivän Korkeasaaren eläimillä on  viihtyisät oltavat ja niiden hyvinvointi on etusijalla. Karhulla on käytettävissä laaja alue, jossa se saa asustaa. Lisäksi silläon betonirakennuksessa pesäkolo talviunia varten. Karhu nukkuu pohjoisissa oloissa talviunia, koska kasvis- ja kalaravintoa on heikosti saatavilla ja koska sen poikaset syntyvät talvella.

Ensimmäiset karhut tulivat saareen jo vuotta ennen kuin Korkeasaaren eläintarha perustettiin, 1888. Karhut asustivat pienissä, kivestä rakennetuissa häkeissä, jotka eivät tänä päivänä sovi enää eläinten asumissijoiksi. Saaressa on säästetty muutamia pieniä vanhanaikaisia karhuhäkkejä museokohteena. 

Korkeasaaressa on tapana laskea eläimet aamulla ääneen. Hirviaitauksessa asusti normaalisti kolme hirveä. Eräänä aamuna eläintenhoitaja oli taas laskemassa hirvien lukumäärää: 1,2,3, (kaikki olivat tallessa) ja 4. Luonnossa elävä hirvi oli uinut yöllä Korkeasaareen ja hypännyt Korkeasaaren hirvien kaveriksi aitaukseen. 

Lintuja


6-vuotiaat luovuttivat maalaamiaan akvarellimaalauksia kiitokseksi mukavasta palkinnosta ja matka- sekä ruokailumenojen tukemisesta.

Marjo Priha sai  akvarellimaalauksia Korkeasaaren eläimistä, Niilon maalaaman kamelin ja Jeren leijonan. Raija Savikolle lahjoitettiin Suomen luonnonsuojeluliiton nimikkoeläimen mukainen, Aukustin maalaama Saimaannorppa-taulu.


Käärmeitä

Vedeneläviä
Apinoita
Ruokapaikka - SLL:lle iso kiitos ruokailun järjestämisestä Korkeasaaressa.
 


Ja lopuksi lähdimme Korkeasaaren lautalla takaisin manteretta kohti. Osa palasi iltalennolla kotiin ja osa jäi vielä viikonlopuksi sukuloimaan Helsinkiin tai Vantaalle.

Erityismaininta: Osa meistä  yöpyi Katajanokan vanhassa vankilassa, joka valmistui keisari Nikolai 1:n hyväksymien piirustusten mukaisesti vuonna 1837. Valmistuessaan vankilassa oli 12 vankihuonetta, kaksi vartijoiden huonetta ja jumalanpalvelushuone. Vankila-aluetta ympäröi korkea punatiilimuuri. Vankilaa laajennettiin selliosastoilla vuonna 1888. Vankilassa sijaitsee nyt Hotel Katajanokka. 
Arvio: Mahtava kokemus nukkua sellissä, mutta ei ehkä kuitenkaan tuossa kuvan kaltaisessa. Amupala oli runsas ja meininki rauhallinen! 🌟🌟🌟🌟🌟