PÄIVÄ LEPAKKONA

Voitimme  SLL:n "Päivä eläimenä"- kilpailun ja lähdemme keväällä 2017 Korkeasaareen tutustumaan villieläimiin sekä tutkimaan niiden käyttäytymistä.

HUOM! Voittovideomme on tekstin lopussa. 


Olemme pitäneet normaalisti 5-6-vuotiaiden yötarhan n. kahden vuoden välein. Tänä vuonna yötarha päätyi keväisten hoppujaisten vuoksi syksylle 2016. Teeman, ”päivä lepakkona”, valitsimme jo keväällä 2016.  Silloin teimme päätöksen osallistua Suomen luonnonsuojeluliiton järjestämään Päivä eläimenä -kilpailuun ja valita siihen omaksi eläimeksemme lepakon.

Yötarha toteutettiin 12.-13.8. ja siihen osallistuivat jo koulunsa aloittaneet, siis viime vuoden eskarilaiset sekä tämän vuoden eskarilaisemme. Apuopettajana meillä oli mukana myös yksi isosisko, Miisa.

Iltaa varten valmistimme jämäkankaista lepakoille siivet. Siivet päätimme tehdä helpoimman kautta eli vain leikkaamalla kankaaseen lepakon siipien mallisen kappaleen, johon lisäsimme vielä käsivarsille sopivat aukot sekä kumpaankin siivenkärkeen pienen aukon yhdelle sormelle, mikä pitää siivet oikeassa asennossa. Lapsen tuli siivessä olevan kirjaimen (nimen viimeinen kirjain) perusteella löytää omat siipensä muiden joukosta.

 

Lasten saapuessa iltapäivällä päiväkotiin, taivas repesi ja täytti lähitienoon suurilla, valkoisilla rakeilla. Raekuuro oli niin ennennäkemättömän mahtava ja raju, ettei sen sekaan mieli tehnyt kenelläkään. Siirtyisikö yötarhamme sisäpuuhailujen puolelle?

No, tässä välissä ehti mainiosti kirjoitella LEPAKKOTAULUN tietoja.

PIILOMETSÄN LEPAKKOTAULU  

Ja tässä linkissä on lyhyesti YLE:n  tietoja lepakosta & mm. pohjanlepakon ääntelyä sekä video lepakoiden yöelämästä. LEPAKON ELÄMÄÄ

Ei mennyt kuin hetkinen ja taas paistoi aurinko täydeltä terältä. Meille oli luvassa erinomainen ulkoiluilma. Iltaan sisältyisi ulkoilua pihalla, metsässä ja vesistön ääressä sekä joitakin helppoja lepakkoaiheisia tehtäviä. 

Kun sää oli tasaantunut ja lepakkovarustukset valmistettu, päätimme hetimiten lähteä polkemaan luvatulle onki- ja lepakontähystysretkelle Vanhalanrantaan.

BATKID'S MOBILE

Maijan LAIVA on lastattu L-asioilla, niin kuin LEPAKKOLAPSILLA ja LASTEN (pelastus)LIIVEILLÄ. Varusteena oli myös LAADUKKAITA kiikareita, jotta saataisiin tarkkailla LAJITOVEREITA. Airon LAPA ja sen päällä oleva LITUSKA LAPPUNEN opasti kohti tehtävää.

LEEVI näyttää sitä meille.

Näkyykö vedessä LAINEITA vai onko se LEVÄÄ? EI vaiteskaan… nehän ovat vain puiden LEHTIÄ. 

”LEPAKKOKORVAT  ja LUOTAIMET toiminta-asentoon!”

”Tarkkana sitten: missä LENNU ja LEENA LEPAKKO LUURAAVAT?”

”Muistakaa pitää LIPPIKSESTÄ kiinni, jos vauhti on LIIAN hurjaa!”

”LAIDAN yli ei sitten turhaan kurkita!”

(Huomaatko, että kyytiin on LIVAHTANUT myös yksi LIIKAA: suurikokoinen isoviiksisiippa.)

”LISÄÄ LIHASVOIMAA, isoviiksisiippa!”

LEPAKKOSEURUE lähti kaartamaan kohti Kainus- ja Seluskansaarta. AUTS. Miten ei hoksattu varustautua nauhurilla, sillä saarten välisestä kapeasta solassa näkyi lepakoiden sijaan taas kaikkea muita mahdollisia  oliota ja otuksia, joita Piilometsän lasten mielikuvitusmaailmaan kyllä mahtuu. 

Lepakko-onginta on varsinkin juuri lepakkolasten suosikkiharrastus. Vaikka lepakoiden ei tiedetä syövän näitä mehukkaan näköisiä lieroja tai ylipäätänsä kalojakaan, niin voihan sitä aina kokeilla ketä onni suosii.

Koivun oksiltakin voi toki löytyä vaikka mitä yökkösiä ja karvatoukkia siiman jatkoksi.

Kalastus vaatii tiukan lepakko-otteen onkivavasta ja pitkää pinnaa sekä kärsivällisyyttä.
 

NYT ONNISTI! Tunnistatko kalalajin? Sehän on ilmiselvästi pieni ahven: piikkinen punainen selkäevä ja raitoja kyljessä.

Koska emme saaneet enempää saalista eikä yksi kala riittänyt koko porukan ravitsemiseen, täytyi meidän päästää ahven polskuttelemaan takaisin Kiiminkijokeen. Kala ei ole leikkikalu, eikä kestä kovin mahdottoman pitkää aikaa astiassa.

Paluumatkalla lepakkolapset tarkistivat Maijan lepakkoluolan. Missäkähän Lepakot ovat piilossa? 

Tässä se nyt on. Kuva Maijan kellarilepakosta on löytynyt ja skannattu tietokoneelle!

Vaikka lepakon lento näyttää sik-sak-ompeleelta, se on oikeasti hyvin energiatehokas tapa liikkua. Lepakolla siiven lenninpinta muodostuu nivelistä taipuvien sormi- ja kämmenluiden väliin pingottuneesta nahkaisesta lenninräpylästä. Se jatkuu takajalkojen kautta aina häntään saakka. Pohjanlepakko on vahva lentäjä, joka suosii melko avaria maisemia ja lentää melko korkealla, 5 – 10 metrin korkeudessa.

Lepakkoa kutsutaan yleisesti myös lentäväksi koiraksi. Tässä on esimerkkejä Piilometsän 
koirien lentoyrityksistä lepakkoillassa.

Ja tässä  lepakkolasten ensipyrähdyksiä lepakkona.

(Jos löytää esimerkiksi maahan tippuneen lepakon, sitä tulee kuitenkin tautien varalta aina käsitellä hansikkaat kädessä.)

Iltahämärissä kävimme kokeilemassa, jos onnistuisimme kuulemaan tai näkemään lähimetsässä lepakoita. Lepakon suunnistamisen ääni on niin korkea, ettei ihminen kuule sitä. LEPAKKODETEKTORI muuntaa lepakoiden korkeat kaikuluotausäänet ihmiskorvalle

kuuluviksi.

 

Lepakot muodostavat ultraäänen äänihuulillaan. Ne päästävät korkeita äänipulsseja ja äänen törmättyä esteeseen se palaa takaisin lepakon suuriin korviin. Lepakko pystyy arvioimaan kohteen etäisyyden siitä, miten pitkään ääni-impulssin palaaminen kestää.

 

Kaikki pääsivät vuorollaan testaamaan detektoria. Joku kuuli jotain ja joku jotain muuta. Oikeanpuoleinen porukka kuulee selvästi jotain hauskaa. Ihan varmoja emme kuitenkaan olleet, olivatko ne pohjanlepakon ääntelyä.

Nuorittanperällä asustaa läheisellä mökillä lepakko, joka lentelee hämärässä etsien sopivaa iltapalaa.  Se on onnistuttu näkemään koirien jaloittelulenkillä useampaan kertaan, mutta tietenkin juuri tieteellisen tutkimus- ja äänityshetken aikaan lepakko ei suostunut olemaan liikkeellä. Pohjanlepakon ääniaallon taajuus on n. 28 megahertsiä ja sen ääni kuulostaa maiskutukselta (n. 5krt/s).

Lepakot leikkivät vielä tovin metsässä, mm. Piilomajan alla kivenhakkaaja-leikkiä.

 

Illalla ehdittiin vielä leikkiä lasten ykkösleikkiä, legoilla rakentelua. Ei ole mitään legojen voittanutta.

Ja nyt saimme vihdoin katsella rauhassa ”isojen kesken” Ossin vanhoja Pokémon-kortteja 1990-luvulta, laskea arvoja ja etsiä juuri niitä parhaimpia. Tästä saatiin idea Piilometsän uuteen hortoilulajiin, josta kerromme myöhemmin: Pokémon Go - Woodland (= Pokémon menee - metsikköön).

Meinaavatko nämä lepakkolapset ryhtyä jo unipuille?

Mukavuudenhaluiset lepakkolapset valitsivat kuitenkin mieluummin yösijakseen kotamajoituksen. Aamulla olisi vielä tarjolla aamupuuro, leikkiä ja tavaroiden pakkaaminen kapsäkkeihin ja kotiinlähtö. Sekä koululaisten hyvästeleminen.

 
LEPAKON ELÄMÄÄ PIILOMETSÄSSÄ

PÄIVÄ ELÄIMENÄ (Suomen luonnonsuojeluliitto)

HUOMENNA MENNÄÄN KORKEASAAREEN

 

Kilpailusta lisää:  SUOMEN LUONNONSUOJELULIITTO (SLL)