NAVIBARIN KATOAMINEN

sunnuntai 30. lokakuuta 2016

KOHTI OIKEAA METSÄÄ



Aika useat otaksuvat, että esikoulukirjan täyttäminen on esikoulua. Onhan se sitä ja todella hyvin, hyvin pieni osa. Piilometsässä emme ole koskaan (12v) käyttäneet valmista esioppilaan kirjaa,  vaan olemme täydentäneet ja edelleenkin täydennämme lasten esikouluvihkoa tarpeellisiksi katsomillamme tehtävillä.  


Nyt, kun keksimme tarinan kokonaan itse, kaikki lähtee ensimmäiseksi liikkeelle siitä, kun lapset käyvät katsomassa muutamaa päivää ennen tarinan syntymistä open laittaman tarinakuvan seinältä. Ainakin näin ekana vuonna ope piirtää ja maalaa aloituskuvan ja lapset saavat esittää tarinaan erilaisia hahmoja sekä asioita ja mukavia tai jännittäviä kohokohtia.


Tarinassa tutustumme hiirisisaruksiin: Hissuun ja Hippuun. Ne ovat nimiä, jotka kulkevat tarinamme mukana. Koska lapset oppivat kirjoittamalla sanoja, emme opettele kirjaimia perinteisessä järjestyksessä, kuten: ensimmäisessä tarinassa olisi A, sitten I ja sen jälkeen E jne. Teksti syntyy yhteistyössä lasten kanssa ja poimimme tekstistämme sopivat käsiteltävät sanat, joissa esiintyy sitten tiettyjä kirjaimia. 

Lennu on yksi Piilometsän tarinoiden pienistä hahmoista.
Lepakkotarinan sanoista esiin nousivat kirjaimet H (Hissu ja Hippu) ja L (Lennu) ja tutustuinmme kaksoiskonsonantteihin KK (Lepakko), SS (Hissu) , NN (Lennu) ja PP (Hippu).

Täytämme esioppilaan itse väsäämää vihkoa sellaisilla tehtävillä, jotka ovat tarpeellisia niiden muiden kynäharjoitustehtävien lisäksi, joita teemme vähän kuin huomaamattomasti tässä vihkotyön rinnalla. Niitä ovat esim. oma piirustusvihko ja muut piirustukset, eläintaulut, reseptit, projekteihin liittyvät kynä-paperipuuhailut jne.Tässä yllä on ollut kuunteluharjoituksena lepakkotehtävän tekeminen esikouluopettajan sanelun mukaisesti. Vähän laskemista ja diagrammin tekemisen opettelua. 


Kun tarinan kuvat on itse piirretty ja skannattu tietokoneelle, niistä on helppo muokata erilaisia esikoulutehtäviä. Esikouluopettajana ollessani en ole koskaan käyttänyt valmista matematiikan kirjaa tai yksinkertaisia monistetehtäviä. Pidän siitä, että esikoululaiset käyttävät aikaa tehtävänsä tekemiseen ja yritän keksiä yhteen tehtävään mahdollisimman paljon aherrettavaa ja mietittävää. Koska haluan myös, että lapset itse värittävät tehtävänsä, emme käytä valmiiksi värillisä tehtäviä tahi sitä kirjaa.

 
Eskarilaisemme rakastavat yhteenlaskutehtäviä, joissa saa värittää. Niitä voi tehdä, kun on ohittanut helppojen yhteenlaskujen taholla ”käsillä tekemisen”, konkretian vaiheen, .

Toisinaan päätä huimaa, mihin eskari-ikäiset lapsetkin jo pystyvät.  Mutta pitää muistaa, että kaikille oppiminen ei ole yhtä helppoa. Juuri siksi onkin tärkeää tehdä juuri sitä kaikkea muuta, konkreettista ja kaikkien aistien kautta, ennen kuin siirretään opittava asia paperille. 



"Hiiret tapasivat Oikeassa Metsässä Oudon Puun. Se unelmoi leikkivistä lapsista, jotka olivat kadonneet jonnekin. Myös puussa asunut haltija, Uupelus oli lähtenyt sata vuotta sitten kohti Ruipukkien asuinsijoja, eikä sitä ollut sen jälkeen näkynyt. Outo Puu oli syystäkin onneton"...

Laitamme silloin tällöin bogiimme näytteitä ja tarinanpätkiä Piilometsän esikoulutarinoista. Koko tarinaa tai kaikkia tarinakuvia emme kuitenkaan viitsi sivuillemme laittaa. 

Tästä tarinasta poimimme U- ja O-kirjaimet sekä pitkät vokaalit UU ja OO.
Oman tarinan keksiminen on yllättävän helppoa ja se voi vaihdella vuodesta toiseen lasten antamien vinkkien mukaan. Kun perustarina pysyy samana: ollaan matkalla johonkin ja matkalla tavataan joitakin hahmoja ja jotakin tapahtuu, sen ympärille syntyy kyllä jännittäviä ja hauskoja tarinoita.
 
Mietitään kuultua, piirretään, väritetään, kirjoitetaan, lasketaan...
Hippu on amigurami, virkattu pienikokoinen hahmo. Tutustut muihin Piilometsän amigurameihin tarinan edetessä.
Lennu Lepakko oli antanut hiirille kirjaimia, jotka olivat pudonneet sanoista. Kun hiiret löysivät oikean sanan, Outo puu tuli onnelliseksi. Kun kysyin, millainen tunnetila Oudolla Puulla oli ja se alkaa O-kirjaimella, eskarilainen keksi todella hyvän sanan: ”No, se ongelmoi.” Hyvä, juuri niin.
Pikkueskari Saara oli tehnyt mummolassa hienon tarinapiirustuksen.
Vaikka hain sanaa onneton, mielestäni sana ”ONGELMOI” on huomattavasti kielellisesti rikkaampi sana. Puu tuntui ongelmoivan monien asioiden parissa ennen kuin hiiret leipoivat sille Onnellisten omenaherkun ja se muuttui onnettomasta onnelliseksi. Lapset
keksivät aika usein sanoja, joita aikuinen ei hoksaakaan.


Kuinka puusta tuli onnellinen?
Juuri kyselemällä saadaan aikaan tarina. Kysymykseen, miksi lapset eivät sitten keksi koko tarinaa itse, vastaan yksinkertaisesti, että vuosi ei siihen riittäisi. Kun olemme aiemmin tehneet yhteisiä satukirjoja, olemme työstäneet lasten keksimää satua (noin yhden, kahden tietokonetekstin mittaista)  puolisen vuotta. Nyt meillä on jo lähes 10 sivua tietokonetekstiä, koska tarinan on kuitenkin oltava juonellinen, jouheva ja tapahtumarikas, jotta se olisi kiinnostava. Postauksen lopussa on linkki yhteen meidän satukirjaamme ja parasta aikaa on valmistumassa myös merirosvoaiheinen kirja. 
O niinkuin Orzo.Lapset keksivät, mikä otus pensaikossa vaani.



”Mutta odottakaapas hetkinen! Meinasin vallan unohtaa. Saatte vielä tämän, jotta matkanne sujuu ongelmitta.” Se kaivoi oksien ja lehtien seasta käärön, joka oli sidottu tiukasti punaisella langalla.
”Avatkaa se vasta alhaalla!”
”Hei, hei Outo Puu. Kerromme Ruipukkien lapsille terveisiä, että kaipaat heidän leikkiään ja nauruaan.”
”Tervemenoa, pienet ystäväni.”
 Pensaan takana oli terävä silmäpari seurannut hiirten ja puun keskustelua. Kun hiiret laskeutuivat käärön kanssa alas puusta, lehahti otus lentoon yrittäen napata Hipun kädestä Oudon Puun antaman käärön. 


Lapset piirtävät jokaiseen tarinaan jatkoa, josta open on hyvä lähteä suunnittelemaan seuraavan tarinanpätkän kulkua.





Seuraava tarinakuva. Tässä vielä maalaamattomana. Olenko muistanut ennen todeta, että työskentelemällä esioppilaiden kanssa, on mahdollisuus samalla toteuttaa itseään monipuolisesti ja luovasti. Ennen minulla oli tapana sanoa, että työskentely päiväkodissa on melkein kuin 1.-2. luokkien opettajan työtä, höystettynä sallitulla monipuolisella luovuuden käytöllä ja ilman painetta siitä, oppiiko lapsi lukemaan, kirjoittamaan, laskemaan jne. Toivottavasti esiopetusta ei otettaisi liian tosissaan ja virallisesti, jotta hauskuus ja luovuus voisivat jatkua, ja erilaisuus kukoistaa.


Esimakua pienistä ystävistämme. Tarinassa selviää, miksi ne ovat kirjavanvärisiä, missä ne asustavat ja mihin ne oikein ovat matkalla?

Samaa piirrospohjaa voi käyttää sekä matemaattisiin että kielellisiin tehtäviin. Tämä kuva täytetään open ohjeiden mukaan. 
Luvassa on muistamista, piirtämistä, laskemista ja pisteestä pisteeseen kulkemista sekä lopuksi kotitehtävänä valmiin piirroksen värittämistä.


Tässäpä on muutamia Piilometsässä käytettävistä värikynistä. Ei ole Lyra Super Ferby – värikynän voittanutta. Se tekee paksua väritysjälkeä, eikä terä katkea, jos kynä putoaa lattialle. Myös muut Lyran tuotteet (esim. ohuempi malli Lyra Osiris) ovat kestäviä, värikylläisiä sekä pitkäikäisiä, vaikka ovatkin hieman kalliimpia kuin normi markettikynät. Molemmat em. kynistä ovat ns. kolmiokyniä, eli pakottavat lapsen sormet oikeaan kynäotteeseen. Lyra Aquq Colorilla väritetään ”sakuran ”tapaan ja maalataan sen jälkeen vedellä, jolloin saadaan vesivärimäinen vaikutelma. Samoin myös lähinnä aikuisille tai nuorille suunnatut Derwent- kynät, joista Inktense- sarjan kynillä voidaan värittää normaalisti, mutta myös saada  akvarellimainen lopputulos.


VÄRIT:



LANGAT: 





Tässä on esimerkki yhteisestä tarinasta, johon yllä viitattiin: 
METSÄN ELÄINTEN TALVISEIKKAILU  
Lue myös Piilometsän esiopetuksen "teoreettista" taustaa kahdesta edellisestä jutusta:
MATEMATIIKKA
ÄIDINKIELI