NAVIBARIN KATOAMINEN

tiistai 22. maaliskuuta 2016

PIENTEN HIIHTOHARJOITTELUA


”IIHTÄÄ, IIHTÄÄ!”  Paavolla oli jo kiire laittamaan monoja suksiin. Edellisellä kerralla Paavo ei ehtinytkään kokeilla hiihtämistä, koska silloin Piilometsän varamonot puettiin piirun verran vanhemmille. 2-3-vuotiaat olivat jo aiemmin saaneet kokeilla päiväkodin suksia ja viimeisenä olivat vuorossa kaikkien pienimmäisemme. ”Pääset heti, kun Julius haluaa lopettaa oman hiihtämisen.” 
Vaikka Julius näyttäisi tässä kuvassa hiihtävän varsin rennosti ns. ”seisonpa tässä vain”-tyylillä, niin ne jalat ja sukset vain kummasti siirtyivät kaikilla pikkupojilla ketterästi toisen eteen. Aikuisen apua tarvittiin vain kääntämiseen ja kaatuneiden hiihtäjien ylös nostamiseen.
Video kertoo kuinka yksinkertaista se onkaan.   
Hiihtäjiä joka lähtöön: 2-4v.
Piilometsässä on varaluistimia, -suksia ja –monoja, mutta kun kaikki pienet tulevat yhtä aikaa urheilun riivaamiksi, silloin pitää vain odotella omaa vuoroaan. Meillä on tapana ottaa ensikosketus hiihtoon mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, yleensä n. 2-2½ vuoden iässä. 
Silloin lapset ovat yleensä kiinnostuneita kaikesta, mitä muutkin tekevät ja haluavat katsoa toisista mallia. Aloitteleva lapsi totuttelee hiihtämiseen vain vähän aikaa kerrallaan, mutta tarpeeksi monta kertaa talven aikana.
Kun ikää tulee lisää, harjoitellaan jo hieman vaikeampia hiihtoliikkeitäkin.   
Hiihtoladulle ja –retkelle pääsee mukaan, kun lapsi kaaduttuaan osaa nousta itse ylös. Ja tietenkin pitää osata ja jaksaa hiihtää. Hiihtolatujen konkari, 3-vuotias Maija näyttää tässä yksityiskohtaisesti esimerkkiä kuinka lumihangesta noustaan ylös. Jos sukset menevät ihan vinksin ja vonksin, mennään selälleen, nostetaan sukset ylös vierekkäin ja käännetään ne alas sivulle. 
Sitten vaan käsi- ja jalkavoimilla punneretaan ylös ja ei muuta kuin jatketaan iloisesti hiihtämistä. Mitä enemmän on ruista kertynyt ranteeseen ja ponnistusvoimaa jalkoihin, sitä ketterämmin noustaan hangesta ylös.
Tähän loppuun piti kaivaa vielä mainio, vanha kuva entisestä hoitolapsestamme Wilmasta, joka nyt on jo koululainen, Wilma aloitti myös varhain, 1½-vuotiaana, eri liikuntalajeihin tutustumisen omalla persoonallisella tyylillään. Vuorossa näyttäisi olevan ns. luisteluhiihto. Pihahiihdon ensiaskelten jälkeen  Wilma siirtyikin jo pian monosuksilla hiihtämiseen.
Pelkästään päiväkodin panostus taitojen kehittämiselle ei riitä. Jotta lapsi kehittyisi motorisissa taidoissaan, tarvitaan siihen myös kotijoukkojen apua. Kannustammekin vanhempia harrastamaan lastensa kanssa monenlaista liikuntaa sen sijaan, että lapsi katsoisi sisällä televisiota tai pelaisi tietokonepelejä. Tästä "lempihuolenaiheesta" tipahtaakin blogikirjoitus joskus myöhemmin sopivan tilaisuuden tullen.