NAVIBARIN KATOAMINEN

Sticky navigation bar

HUOM!!!! ---- ÄLÄ käytä BLOGIN ALAREUNAN UUDEMPI JA VANHEMPI TEKSTI-LINKKEJÄ! -------- OHJE: KULJE "LUE BLOGIAMME"- PAINAKKEIDEN KAUTTA BLOGIJUTTUIHIN. --------

maanantai 8. helmikuuta 2016

MUISTA TOINEN TOISTA



1.-12.2.2016 vietämme ”Muista toinen toista”-viikkoja. Toteutamme toiminnassamme Vihreä lippu – ohjelmaa, johon vuosittain liittyy myös tämä virallisesti 2.2.vietettävä aineettoman muistamisen päivä. Meillä juhlimiset tahtovat venyä,... nautiskelijoita kun olemme. Tällä kertaa päätimme yhdistää muistamispäivän ja ystäväpäivän. Olemme perinteisesti muistaneet naapurin mummoja Maijaa ja Annelia lauluilla, piirustuksilla, pienillä auttamistöillä yms. ja samoin välillä laajemminkin meidän kylän vanhempia ihmisiä, siis ”senioreita”.  
Vaikka oli kyse aineettomasta lahjasta, halusimme kuitenkin yllättää Rekikylän seniorit laulun lisäksi myös lasten leipomilla ohrarieskasilla ja korteilla. Lapset ovat viikon mittaan piirtäneet puuropaketin kylkeen ihania eläinkorttejaJenni ja Saara ahkeroivat leipomalla kasan rieskoja, jotka tytöt huolellisesti puikkivat täyteen reikiä, etteivät leivät kohoaisi kuumuudessa palloksi. 
Rei’itetyt rieskat paistettiin hiilillä Piilometsän leivinuunissa, ylikiiminkiläiseen tapaan. Aikuinen oli tehnyt mainiosti käyttäytyvän taikinan ja tytöillä oli hallussaan Piilometsän rieskataiturin kultainen sääntö: Rieska leivotaan niin ohueksi, että päivän paisteen näkee melkein läpi. Rieskojen tulee lisäksi olla notkeita ja mustapilkullisia. Jos ne ovat kalpeita kuivia kapuroita, uuni ei ole ollut tarpeeksi kuuma ja arinan ylälämpö ei ole ollut kohdallaan. Sanoo siis rieskataituri. 
Nakkasimme kolat ja lapiot olalle ja suuntasimme naapuriin Maija-mummon luo. Laulaa luikautimme ”Rati riti ralla” ja pyysimme lupaa käydä työn touhuun. Kolasimme ja lapioimme pihapolkua ja muistimme jättää Maija-mummolle myös rieskapussin.
Vaikka Maija on kaikkien Piilometsän lasten ”Mummo”, Jenni sai nyt ojentaa rieskat ihan oikealle omalle mummolleen.  ”Hei,hei! Kalevalan päivänä tulemme taas.” "Ja laskiaisena sitten mäenlaskuun Montulle!"
Vanhalan Nano-koira toivotti meidät jo matkaan. Toukkamuodostelma HEPS! Yhteistyössä on vielä hiomisen varaa sillä toukan takapää pyrki erkaantumaan vauhdilla viisaamman ja vanhemman etupään johdosta. 

Anneli-mummolle jätimme rieskapussin ja kortin oven pieleen odottamaan Annelin paluuta kotiin. Toivottavasti rieskaset maistuivat sielläkin. Kauempana asuvia muita kylän senioreita, kuten Jynkäläisiä ja Hevosmummoa käymme muistamassa sitten lähellä ystävänpäivää.