MUISTELLAANPA: ISTUTUSPUUHIA

Näin pakkaskelien alkaessa on hyvä muistella menneitä. Me työskentelimme keväällä Korkeasaari- ja StarT-ohjelman parissa todellakin niin tiivisti, että  keväältä jäi  bloggaamatta arkisia tapahtumia. Tässä ensimmäiseksi pieni katsaus loppukevään ja alkukesän istutuspuuhiin.

Ekaksi istutetaan aina sisälle tulevat siemenet. Ne, jotka vaativat pidemmän kasvukauden. Tänä vuonna emme liioitelleet istutusten kanssa, niin kuin meillä on tapana. Kurpitsaa, kurkkua ja eipä juuri muuta. Yritetään saada ensi kevääksi Piilometsäänkin taas kasvihuoneen poikanen, niin ei tarvitse kasvattaa kasveja Nuorittan kasvihuoneessa. 

Vuoden 2016 istutuspuuhiin pääset  TÄSTÄ: 

VIHERPEUKALON KUTKUTUSTA

Kylläpä istutuslaatikot olivat möyhennyksen tarpeessa. Syksyn ja kevään aikana laatikkoon oli ajautunut sinne kuulumatonta roinaa.

Kun ylhäältä lapetaan ruoantähteet, niin seurauksena saadaan jonkin ajan kuluttua alhaalta itse valmistettua ja mehevää luomumultaa. Pienen lapsiryhmän etu on, että keretään  touhuta vaikka ja mitä ekstraa normaali päiväkotiarjen lisäksi.

Siementen istutus on tarkkaakin tarkempaa puuhaa.  Ei meillä ole tavoitteena saada suuria satoja, vaan ihan kasvattamisen ilo. Vihreä lippu - ohjelmaamme kuuluu kasvien kasvattaminen, jotta lapset oppivat näkemään kasvien elinkaaren. Mistä ruoka tulee lautaselle?

Lapset tekivät kasvikortit piirtämällä, värittämällä ja kirjoittamalla kasvin nimen. Entiset kortit eivät liene enää ehyitä ja liekö tallessakaan, sen verran vanhoja ne jo ovat. Ensimmäisiä kortteja olivat tekemässä jo nyt täysi-ikäiset immeiset. Apua, kun vuodet menevät vauhdilla.

Kun siemenet on istutettu, täytyy ne välittömästi kastella. Pieniin käsiin istuvat kätevimmin lasten omat kastelukannut. Piilometsän kuivalla ja aurinkoisella hiekkakankaalla ei tahdo kasvit kasvaa, jos ne eivät ole istutuslaatikossa.  Kun laatikon peittää harsolla, siemeniä ei tarvitse kesällä juuri monestikaan kastellakaan.  Luonto hoitaa kastelun.               

Jokaisessa puutarhassa pitää olla puutarhatonttu. Tämä Piilometsän oma puutarhatonttu kököttää istutuslavojen keskellä. 

Pottuja voi pilkkoa useampaan osaan, jos juuri istutushetkellä ei satu olemaan tarpeeksi paljon kokonaisia perunoita. Joo. Olisihan ne perunat saanut tietenkin kunnolla idättää etukäteen, mutta tässä kokeillaan tämmöistä idättämätöntä versiota. Eivätkö Piilometsän pojat osaakin ottaa tämänkin työn leppoisasti?

Todisteaineistoa. Ja jottei kenellekään jäisi epäilys siitä, ettemme tiedä, miltä itäneet potut näyttävät. Ei tästä sen enempää - kuuluu luokkaan sisäpiirin "vitsit" tai "kommellukset".

Perunanviljelylaatikko pitää myös möyhentää keväällä: Perunanpuolikkaat purkkiin ja istuttamaan ne laatikkoon.

Sopivalle etäisyydelle toisistaan. Tekniikka näyttää olevan tytöillä jo hallussa.

Marjapensaiden alustan siivoaminen lehdistä kuuluu myös keväisiin talkootöihin. Lehdet kiikutetaan vadelmapensaikon alle.