NAVIBARIN KATOAMINEN

Sticky navigation bar

HUOM!!!! ---- ÄLÄ käytä BLOGIN ALAREUNAN UUDEMPI JA VANHEMPI TEKSTI-LINKKEJÄ! -------- OHJE: KULJE "LUE BLOGIAMME"- PAINAKKEIDEN KAUTTA BLOGIJUTTUIHIN. --------

lauantai 30. huhtikuuta 2016

KAUPUNKISEIKKAILU



Löimme kaksi kärpästä yhdellä iskulla ja lähdimme n.4-6-vuotiaiden kanssa vierailukierrokselle Oulun tarjoamiin liikunta- ja musiikkikohteisiin. 
Linja-autothan kulkevat meiltä Ylikiimingistä siten, että meidän piti lähteä matkaan Rekikylästä jo klo 10 linja-autolla, jotta ehtisimme musiikkiesitykseen klo 13. Linja-autossa oli tasan yksi matkustaja meidän lisäksemme ja lapsilla riitti vielä virtaa. (Katso linja-autokuvat lopusta.)
Tytöt esittelevät puiston laitteita poseerausmielessä.

Olemme kuitenkin aiemminkin viettäneet luppoaikaa kaupunkireissuillamme täällä Mannerheiminpuistossa. Lapset kirmasivat nytkin laitteelta laitteelle ja aika kului kuin siivillä. Edellisellä käynnillämme kopioimme köysiradasta vinkkejä  myös omaan metsäleikkipuistoomme.
Koska Piilometsän pihalla ei ole yhtään ns. ”teollista” leikkivälinettä, on hauskaa käyttää lapsia joskus vierailulla puistoissa tai muiden päiväkotien pihoilla leikkimässä.
Olihan siellä jotain tuttuakin puuhaa. Tytöt innostuivat opettamaan pienelle puistossa leikkivälle tytölle tärkeitä luontoaakkosia: tässä heitellään lehtikasasta lehtiä ilmaan ja itsensä päälle. 
Olisiko tästä aluksesta mallia meidän metsämerirosvolaivalle? Porukalla onnistuu ainakin tähystys ja ohjeiden huuto miehistölle oikeaoppisesti aitojen merirosvojen tapaan. 
Matka Madetojan salille oli jo sisällänsä tapahtumia täynnä. Näimme hälytysajossa olevan ambulanssa (josta liian hitaasti toimiva liikkuva reportterimme, eli minä, en kerennyt ottaa valitettavasti kuvaa.) Saimme odottaa liikennevaloissa ja ylittää tien. 
Näimme jotain ainutlaatuista Oulun kaupungin historiassa. Lapset huomasivat, että Etu-Lyötyssä, tullikamarin kupeesta löytyi dinosauruksen kynsien raapimisjälkiä. Niihin kannatta käydä tutustumassa kauempaakin kuin Ylikiimingistä saakka.
Kuljimme tunnelin läpi, jossa seinällä olevan vinkin mukaisesti avasimme myös omat äänemme. Kaikille tiedoksi, että tunnelissa kaikuu oikein mukavasti. Ja huipentumana juuri tunnelista selviydyttyämme näimme TUUT-TUUT: OIKEAN JUNAN kolistelevan tunnelin päällä!
IHANAA! Pääsimme yhteiskuvaan Viileä Venlan, Risto Räppääjän ja Nelli Nuudelipään kanssa.
Aikuiset epäilivät, lieköhän Piilometsän lapset nukahtavat penkkeihin  puistojuoksun ja kävelymatkan jälkeen. Esitys oli kuitenkin niin mukaansa tempaava, että lapset istuivat ja katsoivat tiitterästi esityksen alusta loppusoinnuille saakka.  Esityksessä ei saanut kuvata, mutta onneksi käynti saatiin ikuistettua yhdessä näyttelijöiden kanssa. 
Kotimatka kuluikin jokaiselta pieneltä matkalaiselta unikuvien merkeissä aina Piilometsän pysäkille saakka. Osa jatkaisi aina mielummin torkkumistaan, tehokkaista herättelyistä välittämättä. Hyväksi koettu strategia on patistaa lapset levähtämään heti alkumatkasta, koska uni voittaa aina kuitenkin jossakin kohdassa matkaa.