ULKOLUOKKAPÄIVÄ

Kansainvälistä ulkoluokkapäivää vietettiin 12.10.2017 (me 13.10.). Piilometsä on osallistunut jo muutamia kertoja aiemmin, joten päivän vietto meni totutulla rutiinilla samaan aikaan vietettävän MOTIVA:n energiasäästöviikon kanssa. 

Tällä kertaa seikkailimme läheisen tervahautapaikan maisemissa. Vasemmalla laidalla näkyy leiriytymispaikkamme sekä tervahauta. Oikealla näkyy lähtöpaikkamme, päiväkoti Piilometsä. Matkaa kertyi edestakaisin aika tasan viisi kilometriä. Menimme talvipyörätietä kulkien ja palasimme metsäpolkuja pitkin takaisin. Ja pyöräillen, tottakait!

Lähdimme tutustumaan pyöräillen läheiseen tervahautaan "Eläminen luonnossa - esihistoriasta nykypäivään"- projektiimme liittyen.

Juomatauko. Jokaisella lapsella on oma juomapullo repussaan.

Ulkoluokkapäivä on maailmanlaajuinen kampanja, joka on alunperin lähtöisin Iso-Britanniasta, josta se on lähtenyt leviämään ympäri maailmaa. Vuonna 2016 päivään osallistui lähes puoli miljoonaa lasta, 51 eri maasta. Tänä vuonna kampanjaan osallistui jo yli kaksi miljoonaa (2342186) lasta, Suomessa 6367 lasta.

Emme ole varmoja, paikansimmeko tervahaudan paikan. UNOHDIMME OTTAA KUVAN, JOTEN SE TÄYTYY KORJATA HETI MAANANTAINA. "Tervahauta on Kiiminkijoen ja Ouluntien eteläpuolella, Rekikylän Juminkankaan etelälaidalla. Etelään laskevan rinteen yläosassa on moreenikankaaseen kaivettu tervahauta, jonka halkaisija on noin 10 m vallin päältä mitattuna. Syvyytä haudalla on noin 70 - 70 cm. " Tervahauta on vain historiallinen, ei esihistoriallinen muinaisjäänne. 
Koordinaatit: ETRS-TM35FIN P: 7212126 I: 450073 ,  YKJ P: 7215145 I: 3450224
ETRS89/WGS84 Lat: 65,02918559° Lon: 25,94005694°,  ETRS89/WGS84 Lat: 65° 1,7511' Lon: 25° 56,4034'
ETRS89/WGS84 Lat: 65° 1' 45,0681" Lon: 25° 56' 24,2050"Kokeilemme tehdä itsekin pienen tervahaudan syksyyn 2019 mennessä (Vihreä lippu-raportointi).

 

Mikä tästä on kulkenut? Mitä tuo punainen väri on kivessä?                      

Pieni oppimistuokio ennen leiriytyispaikan etsimistä. Vanhan soranottokuopan reunalla näimme hirven papanoita (niiden tunnistaminen oli helppoa) sekä punaisia kiviä. Hirvi on esihistoriallinen eläin ja se asteli näillä tantereilla jo yli 5000 vuotta sitten. Pysähdyimme tutkimaan kiveä tarkemmin, koska esihistoriassa on punamultaa käytetty muinaisissa haudoissa. Ope kävi tarkistamassa asian netissä ja punaiseen väriin näytti olevan syynä kuitenkin tavanomaisempi selitys eli kivillä kasvaa punainen viherlevä, Trentepohlia iolithus. 

Hirven papanoista aasinsillan kautta luonnon merkkien oppimiseen...
* Hirvi on syönyt tästä latvat.  Mikä kasvi? UJAP

* Mikä puu? UVIOK on valkearunkoinen ja YTNÄM ruskearunkoinen

* Hirven herkkulehtiä. ÄPPEL . Näemmä myös pikkuinen toukka on tykästynyt lepän lehden makuun.

* Valkoista kiveä. Ehkäpä merkki kivikautisesta elämästä.  ISTRAVK ...ja siitä myöhemmin lisää.
Oppimisen ei tarvitse olla suurisuuntaista, eikä sitä tarvitse edes aikuisen aina suunnitella etukäteen. Oppimistilanteita syntyy virikeellisyyden ansiosta ulkona luonnostaan.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että luonto parantaa mielialaa ja elvyttää stressistä. Luonnossa oleskelu lisää päivähoidon lasten sekä oppilaan tarkkaavaisuutta ja keskittymiskykyä, mikä auttaa taas oppimista. Luontoaktiviteettien on havaittu vähentävän myös ADHD-oireita vilkkailla lapsilla, joka puoltaisi koulunkin runsaampaa osallistumista "ulkoluokka"-toimintaan. Metsässä on jokaiselle tilaa  juosta ja riehua, eikä lasta tarvitse olla heti kieltämässä ja rauhoittamassa.

Tällä kertaa opimme kalliomaalauksista. Löysimme keskeltä mäntyistä metsää jättisuuren siirtolohkareen, jonka kuvittelimme esittävän nyt kuitenkin muinaisajalle ominaista kallioseinämää.

Kallioon piirtyi ihmisen ja eläinten kuvia: jänis, karhu, hirvi...Lapset maalasivat tällä kertaa nestemäisellä peitevärillä vain omia sormiaan tai kämmentään apuna käyttäen.Myöhemmin kokeilemme tehdä itse punamultamaalin perinteisin keinoin... Ehkäpä se menee ensi kesään. Jos ehditään,tehdään pieni kokeilu jo ennen talvea.

Puumalan Syrjäsalmen esihistoriallinen kalliomaalaus. Tässä on Millan kuvia ihan oikeasta kalliomaalauksesta. Kuvat on maalattu veneestä tai jäältä käsin. Vanhimmat kuvat ajoittuvat tyypilliseen kampakeraamiseen aikaan ja suurin osa myöhäiseen kivikauteen.

Kämmen on tositositosi vanha, ikiaikainen maalausmerkki. Maalaaja, joka oli yleensä shamaani tai noita, on jättänyt tähänkin oman merkkinsä näkyville.  (Siis "Piilometsän leikisti".) Suomessa käden jälki esiintyy yleensä yksinään tai esim. Astuvansalmelaisittain hirven kuvan päällä. 

Kalliokuva voi toimia kulkureitin merkkinä, rajamerkkinä toisen heimon alueella tai pyhän paikan merkkinä. Laajemmat kuvasommitelmat, kuten metsästystapahtumat, toimivat ehkäpä oppimateriaalina.

Tällaiset kämmenmerkit voisivat yksinkertaisuudessaan olla myös puumerkkejä: Terve! Olin täällä!".

Tässä kuvassa kalliomaalaustunnin pääshamaanina toiminut aikuinen jätti ylös kallioon oman kämmenmerkkinsä. "Moro,olen Piilometsän ope!"

ÖÖÖh.. Porukalla taisi nyt mopo karata vähäsen käsistä. Kun kädet oli saatu yhteistuumin maalattua kauttaaltaan punaiseksi ja osa oli jo levittämässä väriä kyynärvartta pitkin ylös, oli mietintätauon paikka. Miten kädet saisi puhtaaksi ilman vettä. Kostea sammal oli mainio pyyhintäväline ja käsistä lähtikin melkein kaikki väri pois tehokkaalla hankauksella.

Pitkän pyöräilymatkan jälkeen pienimmäiset jäivät tekemään omat merkkinsä  leiripaikan läheisyyteen. 

Innokkaina amatööri-arkeologeina epäilimme, että samaisella alueella voisi olla myös muinaisia kiviröykkiöitä. Tutkiskelimme hieman tarkemmin läheistä maastoa, dokumentoiden mahdolliset kiviröykkiöt.

Ehdimme mainiosti myös poimia puolukoita ja variksenmarjoja. Leiripaikan ympäristössä oli runsain mitoin kypsiä marjoja ja mikä kummalisinta, myös hyviä mustikoita suuhun laitettavaksi.

Pakollinen ruokailukuvio käynnissä. Koska käytämme paljon puolukkaa ruoan höysteenä, hoksasimme nytkin,että lapset voisivat poimia omaan ruokakuppiin tuoreet puolukat metsästä.

ULKOLUOKKAPÄIVÄ edistää päiväkotien ja koulujen ulkona tapahtuvaa oppimista ja leikkiä. Samalla pyritään virittämään lasten kiinnostus ulkoilua ja luonnossa liikkumista kohtaan. Miten helppoa on ulkoilla ja samalla oppia vaikka joka päivä. Eikö olekin!

Unihetki. Lapset valitsivat itselleen kuivan makuupaikan, levittivät makuupussinsa, kävivät kyykkypissalla ja ryhtyivät kuorsaamaan, sanan oikeassa merkityksessä. Laittelimme lapsille huiveja kasvojen suojaksi mäkäräisten esteeksi.Kyllä uni maistui taas metsän siimeksessä.

Mennen tullen ja palatessa.Piilometsän tytöt ovat perinteisesti sinnikkyyden voimannäyte. Saimi on oppinut ajamaan ilman apurattaita 3-vuotispäivän kynnyksellä nyt lokakuussa ja pyöräilee jo tovin matkaa ilman apua. Joulukuussa 3-vuotta täyttävä Nella on hyvässä vauhdissa viimeistelemässä tasapainotaitoa. Pyörämatka jaksettiin taittaa apurattaattomilla pyörillä, välillä aikuiseen tukeutuen. Potkupyöräilytausta reilun 1 1/2 vuoden iästä lähtien näkyy, jees! Retkeilemme niiiiiin paljon, että yksi tavoitteistamme liittyy pyörälläajotaidon oppimiseen.

TÄSTÄ EVÄÄT ULKONA OPPIMISEN ALOITTAMISEEN

Ulkona oppimisen hyödyt ovat monipuoliset:

• 1. Sosiaaliset taidot kasvavat
• 2. Ongelmanratkaisukyky kehittyy
• 3. Opitaan ryhmätyötaitoja
• 4. Herättää luovuuden ja mielikuvituksen