NAVIBARIN KATOAMINEN

lauantai 30. syyskuuta 2017

MUSKARI: SATUVAKKA



Koimme syyskuussa Piilometsän Metsämuskarissa teatteri-ilmaisunohjaaja Annakaisa Kettusen SATUVAKKA –esityksen. Halusimme esityksen nimenomaan Piilometsän lähimetsikköön, jossa pääsimmekin hienosti perinteisiin tunnelmiin.


"Vakka täyttyy tarinoista, sammalesta, sammakoista, minkä valitsisin noista?"
Satuvakka on teatterillinen esitys, joka koostuu Suomen kansan saduista ja tarinoista sekä kansanmusiikkiin pohjautuvista uusista lastenlauluista. Esitys lainaa muotoaan irlantilaiselta story telling -perinteeltä, mutta sisältää myös elävää musiikkia ja teatterillisia elementtejä kuten jonglöörausta.

Annakaisa kertoo, että Satuvakka syntyi vahvasta palosta tutkia satavuotiaan suomen tuhatvuotisia juuria: suomalaisten perinteitä, tarinoita ja sanontoja, jotka peilautuvat arkeemme tänäkin päivänä. Lisäksi tuntuu tärkeältä tehdä lapsille tutuksi Suomen kansan tarinoita nykyään paremmin tunnettujen Disney-tarinoiden rinnalle.

Piilometsässä on meneillään useamman vuoden mittainen projekti "Eläminen luonnossa - esihistoriasta nykypäivään", johon juuri tämänkaltaiset perinteitä peilaavat esitykset sopivat vallan mainiosti. Saimme Satuvakasta hyviä vinkkejä, miten voimme hyödyntää perinnetarinamusisointia Piilometsän muskarissa.

Meistä on mahtavaa, että toisten kultturiesityksistä voi saada NIIIIIN paljon virikkeitä omaan toimintaan. Piilometsän torstaina pidetyn  "KOLME KARHUA JA KETTU KULTAKUTRI" - esityksen jälkeen voimmekin alkaa virittäytymään eläin- ja metsänkeijuhenkiseen story telling -kerrontaan, laulantaan sekä teatteritoimintaan.

Tässä kuulimme tarinan Nipa Nokinenä-nimisestä tontusta. Lisäksi esityksessä kuultiin neljä muuta tarinaa ja/tai laulua: tarina metsäntytöstä Annikista, laulu tuulenpesistä, pieni jonglöörausesitys liinoilla, laulu kurjenmarjoista ja tarina kuningaskunnasta ja jättiläisestä.


Satuvakka-esityksessä kuultavat laulut ovat vanhojen tarujen ja satujen pohjalle sävellettyjä uusia lastenlauluja. Meidän lapsilta syntynee varmasti omia esihistoriallisia lauluja, kun  annetaan heille vapaat kädet tarinoida ja käyttää mielikuvitusta.

Annakaisa esitti lauluja perinnesoittimen jouhikon säestyksellä.

Sekä kanteleen avulla. Samalla käynnillä Annakaisa muuten viritti myös Piilometsän kanteleen, että sillä päästään taas ihan oikeasti soittamaan. 

Rummutushan on esihistoriallisen muinaismusiikin tunnusmerkki. Piilometsässä on jo sopiva raakaparkittu rumpunahkakin odottamassa muotoutumistaan soittimeksi. Matka karvapeitteisestä taljasta soivaksi rumpukalvoksi on pitkä ja työläs. Siitä lähemmin tulevassa blogijutussa.

Otimme esityksen perään lyhyehkön toimintapajan, joka oli suunniteltu lapsi- + aikuisryhmälle. 

SATUVAKKA on nähtävillä myös Ylikiimingin kirjastossa 12.10.2017 .