OPPIIKO SITÄ MUKA LEIKKIEN?

ALUVSME. Se taisi olla haltijan nimi, joka oli tuonut kauniit kirjainkivet Hankisuon käkkyrämännyn alle.

Mahtavin uutinen pitkään aikaan opetusalalla on koulun uusi opetussuunnitelma, joka kuuluttaa ilmiömäistä oppimista ja irtautumista luokkaopetuksesta ja kirjatyöskentelystä!  Muutos heijastunee myös esiopetukseen, vaikka päiväkodin puolella opetus perinteisesti onkin ollut leikinomaista. Myös Piilometsän, kokemuksen kautta oppivien esikoululaisten on jatkossa entistä helpompi sujahtaa koulun maailmaan, kun opetustavat lähentyvät nyt toisiaan.

 

Keväällä Arttu ja Leevi saivat käydä itsekseen tutustumassa tarpeeksi monta kertaa tuleviin kouluihinsa, Harjunkulman ja Vesalan kouluihin. Kiitos eskariopet Kaisa ja Leena sekä Matti- ja Sanna-ope.

Vuoden alusta 2015, aika yllättäen ja nopeasti, esiopetuksesta tuli pakollista. Lapsen tulee siis käydä esiopetus päivähoidon tai koulun esiopetusryhmässä tai saada siihen rinnastettavaa opetusta muualla kuin virallisessa esiopetusryhmässä. Meillä Piilometsässä on tuota ”muuta esiopetusta” eli kotiopetusta, koska emme pysty pienessä sisaruspäiväkodissa täyttämään (Uuden Oulun korotettua muutamia vuosia sitten) virallisen esiopetusryhmän kokovaatimusta. 

Se, että meillä ei ole virallista esiopetusryhmää tarkoittaa, etteivät valtakunnalliset tai Oulun kaupungin esiopetusvaatimukset sellaisenaan määrittele toimintaamme... 

MUTTA se ei tarkoita, että yhtäkkiä vuosikymmenien esiopetuskokemuksemme tai -taitomme olisivat uusien kokorajoitusten myötä hävinneet johonkin. Päinvastoin, nythän saamme luvan kanssa erottautua massasta lisää ja toteuttaa sekä kehittää luovasti esiopetustamme  haluamaamme suuntaan.

Koululeikki: Mukana Saara 5v, Jenni 5v ja Julius melkein 2v.

Ryhmät, jossa ei ole 7 eskaria eivät saa enää  osallistua Turvaa tenaville -tapahtumaan tai Oulun kaupungin uimakouluun. Tilaisuudet ovat olleet mukava kädenojennus kaupungilta. MUTTA…

… OKKEI: Totesimme tyynesti, että voimmehan korvata 2000 esikoululaisen massatapahtuman yksilöllisellä palvelulla ja kutsua vanhaan malliin esim. paloauton käymään päiväkodissamme, jolloin myös saamme rauhassa omalla ryhmällä tutustua kalustoon ja paloturvallisuusasioihin. HIPHURRAA! 
Uimakoulujärjestelyistämme voi käydä lukemassa TÄSTÄ BLOGISTA: PARTAVALAS UIMAHALLISSA.

 

Isommat toimivat apuopettajina pienemmille. Arvokas taito.

Nykyäänhän on modernia ja etenkin (kustannus)tehokasta tehdä suuria esiopetusryhmiä. Iso ihminen on kääntänyt sen omalle kielelleen: "pienessä ryhmässä lapsi voisi jäädä jotain TÄRKEÄÄ ryhmäkokemusta paitsi". Sisarusryhmäläinen on saanut kyllä jo omassa ryhmässään varsin laajamittaisia kokemuksia, miten olla samanikäisten kanssa ja lisäksi, miten ollaan isona pienempien joukossa. 

Isosisar on tärkeä. Olipa se sitten "vain" päiväkotisisar tai ihan oikea sisar.

Ja jos jotain jää paitsi, niin ehkä ei ainakaan yksilöllisyyttä vaille. Ei huolta ja tunnontuskia. Ja kyllä, se on totta, että epävirallinenkin esioppilas saa luvan aloittaa koulunkäynnin samaan aikaan kuin muutkin! Ja kyllä, pulpetissakin hän ehtii istua ja oppia saada. Ainakin seuraavat 12 vuotta ja usein vielä vuosia, vuosia lisää. 

Merirosvokirjaa aloitettiin rustaamaan loppukeväästä ja se valmistunee syksyn aikana.

Olemme saaneet nauttia varhaiserityisopetuksesta ja oppilashuollosta jo useampien vuosien ajan, suunilleen Ouluun liittymisestä saakka. Huh, huh, onneksi niitä ei rajoiteta vain isoissa ryhmissä oleviin esikouluikäisiin. Siitä kärsisi vain oppimisvaikeuksien kanssa painiva lapsi itse ja siinä samassa vaikeutuisi lapsen tuleva koulutyöskentely sekä tulevan opettajan työ lapsen kanssa.

 

Tutkittu tosiasia on, että lasten herkkyyskaudet vaihtelevat. Lapsi voi oppia esim. lukemaan noin viiden ja kahdeksan vuoden välillä. On hyvä, että lapsi saa jo 5-vuotiaana virikkeitä oppimiseen, mutta samoin pitää hyväksyä, että lapsi onkin valmis vastaanottamaan opetusta ja kehittymään taidoissaan seuraavalle tasolle vasta 8-vuotiaana.

90-luvulla oltiin tyytyväisiä, kun saatiin lapset muutamaksi aamupäiväksi opettelemaan yhdessä olemista ja siinä samalla käytiin läpäisyperiaatteella oppimisen alkeita lävitse. Esiopetussuunnitelmassa taisi olla sivuja yhdellä kädellä laskettavaksi. Nyt niitä näkyi olevan vanhemmille suunnatussa Oulun virallisessa versiossa muutamaa sivua vaille sata.

Täytyy toivoa, etteivät asioista päättävät ISOT ihmiset unohda, että 6-vuotiaan esiopetuspäivän sisällön pitäisi olla opetuksen lisäksi vielä täynnä leikkiä, ulkoilua, seikkailua ja niille vastapainona kunnon lepoa. 

Eskariteksteissä tapaat myös Piilometsän esikouluopettajan uudet apulaiset. Yläkuvassa oleva neito haluaa pysyä vielä salaperäisesti tunnistamattomana.

Tästä jutusta piti alunperin tulla leikkeihin ja opetukseen liittyvä blogi (siitä kuvat), mutta se kääntyikin yllättäen kertomaan esiopetuksen nykytilasta ja koukeroista. Saat seurata jatkossa blogeissamme, muuta toimintaamme kertovien juttujen ohessa, vähän tarkemmin myös esiopetuksemme sisällöstä.

Tässä on neljä otetta syksyn ensimmäisestä interaktiivisesta esiopetustekstistä, johon esikouluopettaja huomioi myös lasten ideoita. Mukana (4)5-6-vuotiaat.

Vaikka emme ole käyttäneet päiväkodissamme koskaan (12 vuoden aikana) esiopetuskirjaa, siirrymme tänä syksynä kokonaan luovaan ja lapselle tarkoituksenmukaiseen kirjoittamisen, lukemisen ja matematiikan oppimiseen. Kerromme tästä seuraavan vuoden aikana, jolloin yhdessä lasten kanssa kokoamme kehystarinoita. Esiopetusopettaja kytkee oppiaineiden sisältöjä ja tavoitteita tarinoihin. 

Syysterveisin: Piilometsän esikouluopettaja, intohimoinen leikinomaisen esiopetuksen, pienen ryhmän ja sisaruspäiväkodin puolestapuhuja