KULTTUURIPLÄJÄYS

Pohjankartanon 9. luokkalaisilla on tapana järjestää näin kevättalvella mukavia musiikkiesityksiä alle kouluikäisille. Tällä kertaa olimme lähteneet kuuntelemaan ”Sadut sekaisin”-esitystä. Koululaisten esitykset ovat juuri sopivan, n. 30 minuutin mittaisia. Olimme liikkeellä pienellä onnikalla ja niinpä otimme pienimmätkin reissuun mukaan ja he jaksoivatkin katsoa ja kuunnella esityksen vaivattomasti. 

Kiitos esiintyjille ja opettajille, että saimme osallistua ylimääräiseen esitykseen. Näytöksissä aina muistaa myös sen, että kylläpä saisi olla extrapitkää putkea ja pötköä ynnä muuta vempelettä, että kuvat hämärässä onnistuisivat.

Täältä Ylikiimingistä saakka ei viitsi ottaa bussia vain yhtä ½ tunnin esitystä varten… Tulee turhan kallis esitys. Siksi yritämme aina kehitellä liitteeksi jotain muuta toimintaa. Tällä kertaa ajattelimme vierailla Pohjois-Pohjanmaan museossa. Harmittavaa, kun meillä Ylikiimingin ja Vesalan "kaupunginosissa" on nykyään niin vähän kulttuurista tarjottavaa lapsille ja sitä on lähdettävä etsimään Oulusta saakka. Meidän päiväkodin mielestä kultturiset esitykset, museokäynnit yms. ovat osa  (Oulun) päivähoidon vasun  kirjattujen  tavoitteiden toteuttamista. Ennen (siis viime vuosisadalla) Ylikiimingin nuoriso- ja kultturitoimi tilasi säännöllisesti kouluille esityksiä, joihin koululaiset, päiväkotilaiset ja me muut innokkaat kotona olevat lapselliset saimme osallistua pääsymaksua vastaan. HYVÄ SYSTEEMI!

Museossa saavat päiväkotiryhmät vierailla ilman maksua ja 3-6-vuotiaat jaksavat jo hyvin kierrellä kaikki osastot. Pohjois-Pohjanmaan museossa on paljon erilaista katseltavaa. Eläimistä kivikauden esineisiin ja Mauri Kunnaksen Koiramäen väen puuhiin. 

Lapsia kiinnosti erityisesti harmaahylje eli halli, sillä se ei ole (ainakaan vielä) tullut meidän vesistössämme vastaan. Sen sijaan tutkimuksissakin on käynyt ilmi, että noin 6 000 vuotta sitten Perämeren rantakylien (Piilometsänkin pihan  asukkaiden), pääelinkeinona oli hylkeenpyynti. Hylkeen nahat ja rasva eli traani olivat arvokkaita kauppatavaroita ja traania poltettiin lampuissa valon saamiseksi. Jo yhdestä hylkeestä saatiin runsaasti myös ruokaa. Hyljettä pyydystettiin harppuunoilla ja verkoilla. Tämä museonkin hylje on löytynyt kalaverkosta Hailuodon lähistöltä.

Hylkeet ovat harmaita tai ruskeita ja ihossa on usein tummia täpliä. Hylkeet syövät katkarapuja, kalmareita ja kaloja, isot hylkeet myös merilintuja. Rasvakerros suojaa kylmältä merivedeltä. Uros saattaa olla 2,5–3,3 metriä pitkä ja painaa jopa 300 kg. Naaraat ovat tavallisesti pienempiä, 1,6–2 metrin pituisia ja 100–150 kg:n painoisia. Hallin poikasta kutsutaan kuutiksi, ja se on syntyessään valkoinen. Halli on Suomessa riistaeläin.

Esittelemme tässä vielä saimaannorpan (Pusa hispida saimensis), jota tavataan vain Suomessa, Saimaanjärvessä. Se jäi saarroksiin Saimaalle viimeisimmän jääkauden jälkeen noin 8 000 vuotta sitten. Saimaannorppa on 130–145 cm pitkä ja 50–90 kg painoinen. Muista hylkeistä norpan erottaa lyhyemmästä kuonosta ja litteämmästä naamasta sekä sen selässä ja kyljissä olevista vaaleista renkaista. Talvisin norppa kovertaa eturäpylöiden kynsillä jäähän hengitysavantoja. Saimaannorpan ravintoa ovat pienet kalat, kuten ahven, särki. Naaras synnyttää yhden poikasen, kuutin, helmi–maaliskuussa lumikinokseen kaivettuun pesään, joka tarjoaa vastasyntyneelle suojaa. 
Saimaannorppa luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi. 

SAIMAANNORPPIEN POIKASPESÄTILANNE 

ELÄINTEN JÄLJILLÄ MUSEOSSA 

Lähdimme pikkupoikien kanssa nukutusajolle. Kuski epäili, noinko pojat malttavat laittaa nukkumaan… Niin, ensimmäisen korttelin jälkeen päät jo nuokkuivat ja autossa kuului  vieno kuorsaus. Tervehdimme kuskin kanssa Toripolliisia ja natustelimme rauhassa sokerimunkit,… ne, joista ei hiiskuttu myöskään museovierailijoille sanaakaan. 

Lapset saivat tehdä museossa itselleen  myös  vitsat, joita myöhemmin sitten päiväkodilla vielä koristeltiin lisää. Vitsoja tarvittiin pääsiäisseikkailussa, josta täällä blogissa kerrotaan myöhemmin lisää.

Piilometsän naapurissahan on myös museo. Maija-Mummon museo. Kalevalanpäivän tapoihimme kuluu aina vierailla museossa ja Maija esittelee lapsille vanhoja esineitä.

Tänä vuonna lapset keksivät aika hauskoja käyttötarkoituksia Maijan museon esineille. Arvaa ensin itse, kumpi vaihtoehto on oikein ja käy tarkistamassa alhaalta oikeat vastaukset.

Ylhäällä:

1.    A) Kullankaivajan hakku vai B) Kankaankutojan vyyhdinpuu?

2.    A) Suutarin kengäntekomuotti vai B) puukenkä?

3.    A) Tennismaila vai B) leipälauta = pelekka?

Alhaalla:

4.    A) Reen jalasaihio vai B) norsun syöksyhammas?

5.    A) Sirppi vai B) sorkkarauta?

6.    A) Surffilauta vai B) nahankuivatuslauta=taana?

Vastaukset: 1B, 2A, 3B, 4A, 5A, 6B

Oulun Rekikylästä on kartoitettu noin 140 asumuspainannetta. Painanteiden määrän mukaan Rekikylä on yksi suurimmista asumuspainannekohteista Suomessa ja koko Skandinaviassa. Kevätkesällä teemme siitä jutun blogiimme. Tämän reikäkiven Tappi löysi Piilometsän pihalta jo talon rakennusaikana 1988-89, mutta sen merkitys selvisi meille vasta vajaa 10 vuotta myöhemmin, kun asuinpainanteet "löydettiin"..
HELSINGIN KANSALLISMUSEO, REKIKYLÄN REIKÄKIVI