Lähdimme kävelyretkelle pikkupoikien kanssa naapurin Maijalle. Yli 3-vuotiaat olivat lähteneet aikaisemmin aamulla jo omalle retkelleen, luistelemaan Kirkonkylän koulun kentälle. Maijan luona oli kaikenlaista kivaa katseltavaa. Ensimmäiseksi menimme tervehtimään Villeä ja Kallea. ”BÄÄ, BÄÄ…” kuului hallin takana sijaitsevasta pässien talviaitauksesta. ”LEHMÄ,” kuului poikien suusta. Päiväkodin aikuinen päätti pitää hienon eläintieteellisen opetustuokion.”Ei, tämä on lammas ja se sanoo BÄÄ, BÄÄ. Lehmä sanoo AMMUU.”
Pojat huomasivat pihassa ison traktorin. ”Onko poikien kotona traktoria?” Maija kyseli. Sitten Maija kertoi traktorin teknisiä tietoja juuri 1-2-vuotiaiden tasolla. ”Traktori on sininen,” Maija kertoi. ”Ja renkaat ovat mustat.” Pojat alkoivat pyöriä renkaiden ympärillä. Poikia näköjään remonttihommat kiinnostaisivat ja Maijan traktori oli selvästikin pienen remontin tarpeessa. Muttereita alettiin ”irrottamaan” Maijan avustuksella. ”Pojat, pitäisiköhän teidän kiinnittää vielä mutterit ennen kuin lähdetään jatkamaan matkaa.”
Julius oli tarkkanäköisenä löytänyt itselleen sopivan kokoisen oman traktorin. Pitäisiköhän se ensin puhdistaa lumesta, että sillä pääsee ajamaan?
Seuraavaksi lapset suunnistavat Maijan mökille. Mukavaa jumppaa, ylämäki ja rappuset ylös. Poikia jännitti kovasti, mitä salaperäisen vaaleansinisen oven takaa löytyy. Tapansa mukaan poikia kiinnosti mökin sisällä kaikki mahdolliset nurkat ja näkyvillä olevat laitteet. Huoneessa roikkui myös valtava tuoksuva kasvi. Lehtiä rutisteltiin pienissä käsissä ja sen jälkeen kädet tuoksuivat ihan sitruunalle. Tästä varataan myöhemmin keväällä kyllä myös Piilometsään pistokas, sillä päiväkodin aikuisenkin mielestä kukka tuoksui mukavan raikkaalle.
Näkikö joku tuolla alhaalla loikkivan jäniksen. "JOO, NÄKI." Kaikki pojat tulivat vauhdilla kurkistelemaan mökin ikkunasta pellolle päin. Tarkistettiin näkyikö ikkunasta jäniksiä tai muita metsän eläimiä. No, tuollahan se jänis taitaa olla kuusen juuressa piilossa...
Kävelläänkö vielä eteenpäin? Alavesan Antti oli aurannut jykevän talvitien rannassa sijaitseville pelloilleen. Tässähän saisi mahtavan spurtin ja aikuinen voisi juosta sitten perässä. Sehän voisi olla pojista hauskaa. No, takaa-ajo jätettiin tällä kertaa väliin ja pojat päättivät sen sijaan käydä möyriskelemässä pehmeässä hangessa .
Pian lähdettiin suosiolla takaisin Piilometsään. Kaksi pitkää, isoa mäkeä ylös ja varmasti perillä päiväkodilla ruoka maistuu pienille kulkijoille. Valmis ruoka odottikin jo uunissa. Eipä näkynyt vielä luisteluporukkaa ja saimme syödä aivan rauhallisissa tunnelmissa ja alkaa laittautumaan nokosille vaunuihin.
