JÄNÖLLE HEINIÄ JA KEIJUKRUUNUN HUOVUTUSTA

Niilo asettaa heinät sopivaan paikkaan.

Pakkasia oli pidellyt jo pitempään. Aamulla mittari näytti yli parikymmentä astetta pakkasta ja meitä huoletti, miten metsässä loikkiva jänis pärjäilee. Ei muuta kuin villakerroksen kera vaatteet päälle ja tarkistamaan asiaa. Tappi oli tuonut Nuorittalta lampaiden paalista vähän heiniä ja lapset pakkasivat niitä pihalla metsäkasseihin. ”Laitetaan heiniä niiden puiden juurille, joiden ympärillä jänis on loikkinut”, aikuinen opasti.

”Keijukirje”, kuului lasten huudahdus. Maahistalon oven alapuolella lumihangessa törrötti pystyssä pieni kaunis kirjelappunen. Metsänkeiju tahtoi, että lapset valmistaisivat itselleen keijukruunuja ja maahishattuja, jotta he voisivat leikkiä metsässä keijujen ja maahisten leikkiä. ”Tytöille keijukruunuja, hurraa!” Tytöt palasivat riemuiten takaisin päiväkodille kertomaan tärkeää asiaa.

Sisällä mietittiin, millaisen keijukruunun metsäleikkeihin voisi valmistaa. Päädyttiin huovuttamaan halukkaille oma keijukaiskruunu, joka kestäisi myös ulkoleikkejä sekä talvella että kesällä. Huovuttaminen sujui pussihuovutustekniikalla erinomaisesti 4-6-vuotiailla, jopa kolmevuotiailla.

Timanttien huovuttamista

Neulahuovutus näyttäisi puolestaan sujuvan maltillisesti myös yli vuosikkailta. Saaran pikkuveli Paavo kipaisi laatikosta itselleen neulahuovutuslaitteen ja halusi auttaa isosiskoa tärkeässä tehtävässä.

Huovutusvaahdolle keksittiin mainio kierrätyskonsti, kun pienimmät saivat etsiä vaahdon seasta kadonneita eläimiä. Aistiharjoituksia ja hienomotoriikkaa samalla kertaa.