PIIPAHDUS LÄHIMETSÄSSÄ

Voimme tehdä metsäretkiä Piilometsän majalle läpi vuoden, koska se sijaitsee vain pienen kävelymatkan päässä lähimetsässämme.

Tämä juttu kertoo 1-4-vuotiaiden retekeilystä lähimetsikössämme.

Meillä on lähimetsässä hieno kuoppa, joka on toiminut aivan alusta asti meidän majapaikkanamme. Se on virallisesti Piilometsän maja, mutta sanomme sitä nykyään myös Piilometsän laavuksi. Välillä majassa on katto ja välillä katto puretaan porukalla pois.

Pienten lasten liikunnallisten tavoitteiden täyttyminen tapahtuu luonnollisella tavalla. Majakuoppa ja sen ympäristö tarjoaa mahdollisuuden kiipeilemiseen, roikkumiseen, juoksemiseen, tasapainoiluun, hyppimiseen,...

Jaahas, nyt alkoi voimankoettelu. Lapset alkoivat yhtäkkiä keräämään porukalla majapuita ja rakentamaan omaa pientä majaa Piilometsän majan viereen.

Kaikki haluavat aina osallistua ja jokainen saa auttaa omien taitojensa mukaan. Isoveljellä taitaa olla tällä kertaa pääsuunnittelijan virka. Pikkuveli toimiinee mestarin kisällioppilaana.

Osa lähti hakemaan rakennuspuita läheiseltä merirosvolaivalta ja kas kummaa touhu vaihtui tuossa tuokiossa merirosvon aarteiden etsimiseksi.Merenpohjasta  saatiin pyydystettyä useita aarteita, vaikka hait vaanivat aluksen ympärillä.

Nämä värikkäät aarteet ovat kulkeneet vuosia lasten mukana. 

Ne ovat olleet mukana lohikäärmeseikkailussa, putkahtaneet hiekasta dinoisaurusten elämää tutkittaessa tai merirosvoaluksen mukana mereen uponneina arvokkaina aarteina.

 

Aarteet toimitettiin vaihteeksi parempaan talteen Piilometsän majalle. Ehkäpä tästä jatkuu seuraavalla kerralla taas leikki eteenpäin. Metsä on ympäristö, jossa lapset saavat käyttää vapaasti omaa mielikuvitustaan. Jihuu, täällä ei ainakaan ole niitä aikuisten suunnittelemia teollisia leikkivälineitä, jotka köyhdyttävät lapsen mielikuvituksen olemattomiin...

Paluumatkalla lapset pistäytyivät vielä Piilotornissa. Ja kuten tavallista, pienimmäisetkin tietenkin seurasivat isompia lapsia puumajaankin.

Kun tämän vaiheen suorittaa muutamaan kertaan varovaisuutta noudattaen, niin jatkossa tikapuitakin pitkin kiipeäminen onnistuu kuin leikkiä vain.

Puumajasta löytyi metsäsoittimet ja niitähän piti tietenkin kokeilla. Hoilasimme loppulauluksi tutun kissalaulun: Jospas minä kissan saisin...