NAVIBARIN KATOAMINEN

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

KEIJUJA JA MAAHISIA






Aikuisten höpinöiden jölkeen siirrytäänkin jouhevasti lasten todellisuuteen:
Tervehdys Piilometsän väen lähimetsästä. Iloiset keijut ovat ilmestyneet taas pyrähtelemään ympäri metsikköä, hyppien kiveltä kivelle sekä kiiveten välillä puuhun tai Piilotornin seinille. Myös maahisia on nähty, mutta kylläkin harvemmin. Metsään odotetaan talven mittaan kuitenkin ilmestyvän lisää maahisia ja vauvakeijuja.





Keijukaisia on monenlaisia. On pieniä ja vähän suurempia. Jokaisella keijulla on eri väriset siivet ja hame. Joillekin keijuille ei ole vielä kasvanut siipiä ja joillakin on lisäksi myös viitta. Joulun edellä metsässä voi nähdä myös Tonttu-Keijun, jolla on kruunun sijasta tonttulakki päässään.

Pienet keijut eivät ole vielä tottuneet lumipeitteeseen. Äitikeiju on varoittanut heitä uuden,  hohtavanvalkean lumen vaaroista. Varsinkaan liukkaiden kivien päällä ei saa enää tehdä voltteja kesäiseen tapaan.
 
- AAAPUUUAA! 
Pikkuinen Siniperhos-Keiju on tarttunut jalastaan kiinni noidan metsään taikomaan hämähäkinseittiin. 
- Auta Tonttu-Keiju, auta! 
Verkkoa ei saa liikuttaa, sillä verkossa on kiinni tiuku, joka alkaa kilistä, kun verkko liikahtaa.


Tonttu-Keiju muistelee äidin opettamia loruja ja taikoja. Liirum-laarum... eikö simsalabim... eikö tattistataa... Voi ei! Tonttu-Keiju ei muistanut yhtään verkostairtautumisloitsua. Siniperhos-Keiju yrittää auttaa Tonttu-Keijua muistamaan. 

Samassa kuuluu äänekäs lausunta ja Haltija-Keiju saapui paikalle:
Niisikkä, nääsikkä, näpärätitäärä, 
irrota keiju jo hämähäkinjäärä. 
Tahmea verkko ympäriltä poista. 
Tämä loru kolme kertaa toista!
Kuin ihmeen kaupalla Pikkuinen Siniperhos-Keiju pääsi irtaantumaan tahmeasta verkosta ja liihoitteli suoraa päätä Haltija-Keijun luo turvaan. HUH-HUH! Onneksi Haltija-Keiju osasi opettaa pienokaisille lisää tarpeellisia taikoja.



Haltija-Keiju esitteli Siniperhos-Keijun metsän maahisveikolle. Maahisveikko lupasi tulla suojelemaan keijua, jottei noita keksisi lisää taikoja.






Haltija-Keiju ehdotti maahisveikolle ja Siniperhos-Keijulle, että he piiloutuisivat Piilotorniin.



Maahisveikko on taitava ja notkea liikkeissään. Juonikas metsänhaltija. Hän huomaisi kyllä heti, jos joku yrittäisi lähestyä heidän piilopaikkaansa.



Myös ihanan vaaleanpunainen Rimpsu-Keiju näyttää pikkukeijuille askel askeleelta tärkeän taidon: Miten keiju kiipeää lohikäärmepuuhun, joka on sileä ja liukas pinnaltaan. Niin, joskus keijulla voi tulla sellainen hoppuinen hätätilanne, jolloin hän ei ehdikään kaivaa keijupölyä taikapussistaan. Ilman taikapölyähän keijut eivät osaa lentää. Tiesithän toki sen!



Kylläpä Rimpsu-Keijulta kiipeäminen sujuu ketterästi. Tällä keijukaisella taitaa olla myös ruista ranteessa. Ja lopuksi (8) kaunis keijukaishyppy ja lentoooooon.



 Sateenkaari-Keiju pyrähtää Rimpsu-Keijun perään. Molemmat keijut ovat heittäneet ilmaan keijupölyä ennen kuin pyrähtivät lentoon.



Ne lähtevät yhdessä liihottamaan pitkin metsää. Välillä ne pysähtyvät keikkumaan puiden oksille ja jatkavat sitten taas matkaa nauraa kikattaen kirkkaalla äänellä.
 
Joskus metsästä löytyy sellaisia merkkejä, joita vain itse metsänväki ymmärtää. Keijukainen tutki tässä toukan jättämiä salakirjoitusjälkiä. Viesti johdatti keijut...



...metsään uponneen laivan luo. Juuri niin, metsään uponneen MERIROSVOLAIVAN luo!



Prinsessa-Keiju oli kuullut metsästä kaikenlaista kalinaa ja kolinaa ja liihotti paikalle tutkimaan äänilähdettä.



EI! Prinsessa-Keiju joutui heti merirosvojen ansaan, eikä päässyt sieltä pois. 
- Rimpsu-Keiju, auta minut pois tästä ansasta, Prinsessa-Keiju voihkaisi.



Vihdoin Prinsessa-Keiju saadaan pelastettua. 
- Kaikki keijut laivaan! Lähdemme matkalle Sateenkaarimaahan. Merirosvot ovat valloittaneet metsän...




-Ankkuri ylös. Äkkiä! Lähdetään matkaan... 
Keijut ja merirosvolaiva katosivat kimaltelevan pölypilven taa. Pilvien seasta näkyi sateenkaaren pää ja sieltä kaikui keijukaisten vaimea kikatus.