KIERIKISSÄ - KIVIKAUDEN KYLÄSSÄ

 Avasimme tämän vuoden retkeilykauden käväisemällä 9.8.2017  Yli-Iin Kierikkikeskuksessa ja kivikauden kylässä. Mukana olivat Piilometsän väki, yksityinen perhepäivähoitaja Piia hoitolapsineen sekä Maija-mummo. Aivan M-A-H-T-A-V-A retkipäivä! 

KIERIKKIKESKUS

Kierikkikeskus sijaitsee Yli-Iin Kierikinkylässä, Iijoen varrella. Kivikautinen kylä avattiin yleisölle jo 1998 eli samaan aikaan, kun Rekikylän asuinpainanteet löydettiin. Kierikkikeskuksen matkailurakennus valmistui heti perään jo vuonna 2001.

KIERIKKIKESKUS

Katsoimme Kierikkikeskuksen tiloissa alustukseksi Aurinkokivi-elokuvan, josta sai hieman käsitystä, miten muinaiseen esihistorialliseen aikaan on eletty. Näin lapsetkin pystyvät eläytymään Kierikin kivikautisen kylän ihmisten elämään ja Rekikylässä, Piilometsän mailla asuneiden muinaisten ihmisten elämään.

Miksi valitsimme juuri Kierikin ensimmäiseksi retkeilykohteeksi, juontaa juurensa meidän seuraavaan kolmevuotiseen Vihreä lippu- sekä tämän vuoden StarT-projektiin: ELÄMINEN LUONNOSSA - ESIHISTORIASTA NYKYPÄIVÄÄN.  

Tavoittenamme on tutkia muinaisten ihmisten elämää ja toimintatapoja, sekä koettaa matkia niitä mahdollisimman totuudenmukaisesti. Tästä kerromme blogissamme aina ajoittain seuraavien kolmen vuoden aikana.

Piia lapsineen kuvitteli, millaista elämä oli 5000 vuotta sitten.

Kun ensimmäiset muinaiset ihmiset saapuivat nykyisen Suomen maaperälle, heillä oli mukanaan metsästyskumppanina koira. Koiran avulla metsästettiin kaikenlaista riistaa, karhuista ja majavista hylkeisiin. Koiria käytettiin myös talvisin vetokoirina reen edessä. Koira oli kivikauden lopulle saakka Suomessa ainoa kotieläin. Koiran villi kantalaji on susi.

Esi-isiemme tärkeä elinkeino oli hylkeenpyynti. Yli-Ii ja Rekikylä sijaitsivat molemmat 5000-7000 vuotta sitten meren rannalla ja runsaita norppa- ja hyljesaaliita pyydettiin muinaisen rannikon edustalta. Hylkeen nahan alla olevasta rasvasta saatiin traania, jota käytettiin nahan pehmintämiseen, lamppuöljynä sekä mahdollisesti puuosien suoja-aineena.

Merkittävin liistekatiskojen löytöpaikka Suomessa on Yli-Iin Purkajasuo, jossa on useitakin Pöljän keramiikan aikaan ajoittuvia liistekatiskojen ja mahdollisesti muidenkin kalanpyydysten jäännöksiä. Liistekatiskat olivat kiinteästi halkaistuista oksista matalaan pohjaan rakennettavat aitaukset. Liisteet sidottiin toisiinsa esim. tuohella. Kaloja pyydettiin rannoilta onkimalla ennen kaikkea kesällä, mutta tuurat kertovat myös talvikalastuksesta..

 

Nuolenkärkiä valmistettiin kvartsista, liuskeesta ja luusta sekä kalliista tuontipiistä. Nuolenkärjet kiinnitettiin koivutervasta valmistetulla tökötillä. Kivikautinen ”liima” saatiin upottamalla poltettu, kuuma tuohenpala kylmään veteen ja sitten pureskelemalla sitä.

Nahan käsittely vaati taitoa, voimaa ja oikeaa tekniikkaa. Nylkemiseen ja leikkaamiseen käytettiin liuske- tai kvartsi”veistä”. Nyljetty nahka kaavittiin ja pingotettiin kuivumaan. Nahat pehmennettiin (parkittiin) aivoilla, traanilla tai niistä ja pajunkuoresta tehdyllä sekoituksella käsin tai pehmityskaapimella muokaten.


Ylläi muutamia kuvia Kierikkikeskuksen järjestämältä 
*  Kalannahan rasvaparkituskurssilta La  26.8.2017
   Ohjaajana mielenkiinoiselle kursilla oli muinaistekniikka-artesaani Hanni Haapaiemi.
   Pari Piilometsän opea kävi ottamassa oppia muinaistaidoista...Niitähän tarvitaan
   myöhemmin lasten kanssa Piilometsässä.  Kerromme tästä sitten myös blogissamme.

*  Kierikissä 16.9.2017 alkavalle  Buckskin savuparkituskurssille sopii vielä osallistujia! 
   Ohjaajana  kursilla on muinaistekniikka-artesaani Hanni Haapaiemi.
   Kuvia kurssista blogiimme tulee syyskuun lopussa. Kerromme myöhemmin,
   mitä valmistimme peurannahasta. 

Siinä se on: Kierikkikeskuksen arkeologisessa näyttelyssä sijaitseva varhaiskampakeramiikan aikaista mukaileva saviruukku (uusiotuotanto-malli).
Yli-Iin alueelta on löytynyt paljon saviruukunpalasia, eri aikakausilta ja erilaisilla kuvioilla.

Kampakeraamiset astiat olivat suippo- tai tasapohjaisia, jotta ne pysyivät hiekassa pystyssä. Pieniä kupposia käytettiin ruokailuun, yrttien ja salvojen säilytykseen sekä lasten leikkikaluina. Keskikokoisia saviastioita käytettiin keittoastioina ja suuria, jopa 100-litraisia ruoan säilytykseen. 

Samantapaisen, varhaiskampakeraamisella tyylillä koristellun palasen Aukusti löysi vuonna 2015 Piilometsän pihalta. Kunniakirjaan on kuvattu tämän palasen kuva ja alkuperäistä palasta säilytetään Piilometsän aarrelaatikossa. (Tästä kerroimme edellisessä jutussamme: MATKALLA MENNEISYYTEEN: PIILOMETSÄN LÖYTÖJÄ )

KIVIKAUDEN KYLÄ
Lähdimme kivikauden kylään leveää lankkupolkua pitkin.  Hetkisen taivaltamisen jälkeen saavuimme perille Iijoen varrella sijaitsevaan kivikautiseen kylään. Ohjaajan on kannattanut ”alustaa” lapset kivikauden perusteisiin, jotta esihistoriaa kuvaavasta paikasta jäisi mahdollisimman paljon mieleen ja motivaatio kylän elämäntoimintojen tutkimiseen riittää pienelläkin lapsella.

Päiväkoti Piilometsä sijaitsee suunilleen samalla korkeuskäyrällä Yli-Iin kivikautisten alueiden kanssa. Rekikylän kivikautisella asuinpainanta-alueella ja esim. Kierikin kylässä on ollut samankaltaista elämää lähes samaan aikaan. Jospa saisimme projktimme aikana kartoittaa oman alueemme korkeuskäyrät yhdessä lasten kanssa!

Kivikautinen sauna

Varhaiskampakeramiikkaa edustavat asuinpaikat rakennettiin aikavälillä 7 000 – 6 200 v sitten Kierikkikeskuksen itäpuolelle korkeustasolle 90-75 m mpy. 

Kierikkikeskuksen ympäristön tyypillistä kampakeramiikkaa edustavat asuinpaikat ovat 6 100 – 5 500 vuotta vanhoja. Ne sijoittuvat korkeusvälille 75-60 m mpy.
Alueen ”kehittyneintä teknologiaa” edustavat asbestikeramiikkalöydöt on tehty Kierikkikeskuksen länsipuolelta. Niiden korkeustaso on 60-50 m mpy ja ikä 5 500 – 5 000 vuotta.

Lapset saivat tehdä itselleen kivikorun. Kivikorun kaikki pinnat hiottiin kiiltavän mustaksi veden ja hiekan avulla.  Kiveen hierottiin piikivellä tai kvartsinpalasella reikä, johon pujotettiin nahkanauha ja kaunis kivikautinen koru oli valmis. Varmasti kokeilemme tehdä Piilometsässäkin jotain vastaavaa tämän projektin aikana.

Lapset saivat muotoilla savesta esimerkiksi pienoisen savikupposen. Saapas nähdä, ehdimmekö tehdä päiväkodilla vielä tälle kesälle lasten kanssa omia saviastioita, vai meneekö astioiden muotoilu seuraavalle kesälle. Aiomme kokeilla saviastian polttamista nuotiotulella kivikautisten asukkaiden tapaan.

Hyvät metsästystaidot olivat ennen kunnia-asia. Ilman metsästystä ja kalastusta maatamme ei olisi pystytty kivikaudella asuttamaan. Muinoin ruoka pöytään hankittiin metsästämällä lähimetsän eläimiä,kalastamalla ja keräilemällä marjoja, sieniä ja kasveja.

.

Tämä oli HUIPPUKIVAA! Meidän väki mitteli ampumistaitojaan muinaisella jousiaseella. Meidän ensimmäisiin kivikautisiin puuhiin kuuluu nyt kyllä maar tehdä jousiase ja nuolet, jotta voidaan kilvoitella Piilometsässäkin tarkkuusammunnassa. 

 

Muovisella jousipyssyllä ampumista on harjoiteltu aiemmin päiväkodillakin, tyttöjen ja poikien yhteisen Robin Hood-leikin yhteydessä. JIHUU... TYTTÖPOWER jyllää, Tyttö-opekin sai osuman maaliin! 

Metsäpeuria ja hirviä pyydettiin kaivamalla pyyntikuoppia, joihon saalis ajettiin. Metsäpeuraa saalistettiin syksyisin ja hirviä pyydettiin talvella hiihtäen. Metsäkanalintuja ja jäniksiä pyydettiin talvisin ansoilla. Vesilintuja pyydettiin sekä alkukesästä, että muuttoaikoihin.

Luonnonsuojelu ja metsästys eivät ole nykyaikanakaan ristiriidassa keskenään, sillä metsästäjät tekevät huomattavan osuuden tärkeästä riistanhoitotyöstä.

 

Kasvikunnan tuotteita muinaiset kansalaiset keräilivät loppukesällä ja syksyllä. Myös Piilometsässä aiomme paneutua lääkekasvien ja yrttien maailmaa. Mustikat, vadelmat ja isotuomipihlajanmarjat onkin jo poimittu talteenjo pihalta sekä lähimetsästä .

 

Kierikin kaikki keihäät olivat tällä kertaa rikkoutuneina ja huollon alla, mutta se ei meitä surettanut, sillä olimme juuri kesällä valmistaneet oman hienon keihään. Myöhemmin pyrimme tekemään myös aidon mallin mukaisen keihään

Tässä on kesällä 2017 valmistunut oma keihäämme. Ohjeet sitomiseen haimme internetistä. Keihääseen käytimme hylkeen nahkaa (lue: lehmännahkasuikale) ja terä oli teroitettu piityökaluilla viistävän teräväksi (lue: löytyi sopivanmallinen kivi).

 

Onneksi olimme kesällä myös testanneet, miten keihästä käytettin muinaiseen tapaan.  Piilometsän metsämies saalisti tarkalla heitollaan petoihin kuuluvan ja vikkelästi liikkuvan, puuhun kiivenneen näätäeläimen (lue: Tapin aikoinaan pyytämän, eskarieteisemme "täytetyn vartijanäädän"). 

Tiesitkö, että näätä kuuluu suomalaisiin pienpetoihin? 
Kierikin rannikon asukkaat pyydystivät kuitenkin enimmäkseen hylkeitä, joten niiden luita on löytynyt myös arkeologisissa kaivauksissa. Jonkin verran on löytynyt myös jäniksen, peuran ja ketun luujäännöksiä

Ainoita kivikaudella varmasti käytettyjä pyydysmenetelmiä ovat olleet pyyntikuopat.

Maanpäällisistä ansoista ei ole jäännöksiä ja Kierikin ansapolun pyyntiansat perustuvat suomalaiseen perimätietoon.

Metsästys tuotti ruoan ohella luita, jänteitä, sarvia ja nahkoja työvälineiksi ja vaatteiksi.

Nam, Nam

Aika Kierikissä kului kuin siivillä, eikä sieltä olisi millään malttanut lähteä pois, mutta, mutta... 

...olimme jo suunnitelleet paluumatkalle vierailua Kiimingin pizzeria Memoon, jossa saimmekin hyvää palvelua ja makoisat pizzat jaettavaksi koko porukan kesken.