NAVIBARIN KATOAMINEN

keskiviikko 30. elokuuta 2017

KALIMEENLAMMELLA



Kalimeenlampi sijaitsee vain n. kahdeksan kilometrin päässä Piilometsästä. Vaikka matka on lyhyt, 1,5 kilometrin pätkä Ylikiiminki-Oulu-tieltä Kalimeenlammelle sujui  tien huonon kunnon ja valtavien kuoppien vuoksi etanan vauhtia ja kenguruloikkaa. Oulu(ko) pitää kunnossa luultavammin vain Sanginjoen suunnasta tulevan tien. Matkaa meille olisi kertynyt Muhoksen Sanginjoen kautta (n. 35 km) tai Oulun Sanginjoentien kautta (n. 45 km). Säästettiinpä taas kerran... kilometreissä.


Matkalla ylitimme kapean Kalimeenojan. Oululaisittain puhutaan ojan sijaan Kalimeenjoesta. Kalimeenjoki on ainut joki, joka virtaa kokonaan ja ainoastaan Oulun kaupungin alueella.

         
 ♪♫♫♪
Lähtekäämme maailmalle,
reppu selkään, 
keppi kouraan, 
matkaan vain! 
Soikoon laulu koko pitkän tien,
matkaan mukanani laulun vien.
Pellon poikki, 

kuusten alle,
sieltä alkaa polku kauas matkaajain.
                       ♫♪

     ♫♪♪♫
Polveillen käy virran juoksu,
mutkikas on 

polkummekin 
maailmaan!
Soikoon laulu koko pitkän tien,
matkaan mukanani laulun vien.
Pellon poikki, 
kuusten alle,
sieltä alkaa polku kauas matkaajain.           ♪♫♫♪

Suomaisema. Pitkospuilla pienin edessä, huoltojoukko perässä. Makuupussit saatiin suurella vaivalla tungettua "makkarankuoreen". Ensi kerralla kyllä kokeillaan sitoa makuupussit (ilman suojapussia) suoraan repun päälle.

Suon jälkeen taivallettiin vielä pätkä märkää rämettä, joka oli päällystetty "silloilla". Ylös ja alas ja alas ja ylös.



Pienimmät pääsivät ensimmäisenä onkimispuuhiin. Kalimeenlammen laavun edustalla oli mukava matalarantainen paikka, jossa oli turvallista yrittää napata kaloja lounaaksi.


  ♫♪
Pikkuiset kultakalat lammessa ui.
Pikkuinen kala-äiti huolestui.
Uikaa, uikaa jos osaatte ja ne
uivat ja uivat sen uskotte.
Hop hop däbä däbä
hop hop HUI!
Hop hop däbä däbä
hop hop HUI!
Hop hop däbä däbä
hop hop HUI!
Ja ne uivat ja uivat sen uskotte.        
             ♪



Tässä laavussa nukkuvat sitten pienokaiset! Alle 3-vuotiaat taitavat ovat vähän liian helppoja höynäätettäviä.Ei vaiteskaan... Mini-laavu oli polttopuita varten, joskin tällä kertaa se oli tyhjää täynnä ja olisihan siellä mini-ihmiset voineet ihan hyvin ottaakin nokoset.

Kun leiriydytään, aivan ekaksi huolehditaan nuotiopuista, nuotiosta ja sen sytyttämisestä. Lapset keräsivät sytytysrisut maassa makaavista kuivista puista. Muutama nuotiopuu löytyi lähistöltä ja partio lähti hakemaan lisää  puita alkupisteestä suon takaa, parkkipaikan liiteristä.


Onkimisten ja muun luonnossa reuhuamisen jälkeen syötiin. Kätevällä Primuksen monipolttoainekeittimellä ruoka valmistui isommallekin porukalle hetkessä. Pitihän ne nuotiomakkaratkin saada vielä ruoan päälle paistettua.


Laavu oli toiminut lähinnä puutörkyvarastona, mutta paikat saatiin siivottua nukkumakuntoon luonnon tarjoamilla siivousvälineillä. 

Lapset asettuivat tällä retkellä päiväunille Kalimeenlammen laavun. Makuupussien alle levitettiin päiväkodin fleecejä ja laavun oviaukko verhoiltiin hämärän hyssyiseksi samaisilla fleeceillä.



Daa---da---dii---da. Mikä levollinen maisema ja luonnon hiljaisuus.
 


Oikeat varusteet ja iloinen mieli!
Makoisten unien ja välipalan jälkeen 
jaksoi jo lähteä paluumatkalle. 

Pienet lapset rakastavat luonnostaan 
ulkoilua. Sellaista alle 3-vuotiasta lasta, joka 
ei viihtyisi ulkona, ei ole Piilometsän 
ohjaajien käsien läpi vielä kulkenut. 

Kun sekä kotona, että päiväkodissa 
ulkoillaan ja retkeillään paljon, 
reissu kuin reissu maistuu mukavalle. 


Vielä paluumatkallakin riitti virtaa poiketa polulta, kiipeillä kivien päälle ja sukeltaa "jättiläislonkeroiden" joukkoon. Aika moni uuden Vasun tärkeimmistä tavoitteista täyttyi taas tälläkin retkellä, ihan kuin itsestään. Ihmetellen, kokeillen, osallistuen, leikkien, lapsilähtöisesti, ulkona, luonnossa,...


Ööööö... Mallia kestävästä kehityksestä? Mitähän tuossa lukeekaan... Eivätkö aikuiset ihmiset osaa huolehtia omia roskiaan pois leirintäpaikalta? Sen, mitä on jaksanut kantaa leiriytymisalueelle, jaksaa kyllä kantaa mennessään pois!


Paluumatkalla jaksoimme kerätä näytteitä suokasveista sekä kankaalla kasvavista kasveista. Suokasveja: tupasvilla, suopursu ja vaivero. Kangaskasveja: puolukka, juolukka ja kanerva. Ensi kerralla keräämme lisää suokasveja!