NAVIBARIN KATOAMINEN

tiistai 27. joulukuuta 2016

POKEMON GO - LÄHIMETSÄÄN





Pokémon Go valloitti kesällä maailmaa. Pelien ja videoiden turhan töllöttämisen vastustajina huomasimme, että Pokémon Go on tyystin jotain muuta kuin sisällä tietokoneen äärellä nyhräämistä ja pelimaailmaan uppoutumista. 


Pelissä etsitään ulkoa erilaisia Pokémon-hahmoja ja ansaitaan pisteitä niiden arvojen mukaisesti. Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki Pokémon Go -sovelluksen keksijälle. Nuori kansa saadaan ruudun äärestä ulos.



Elokuun yötarhassa kaivoimme Ossin vanhat Pokemon-kortit esille ja siitä se kaikki alkoi ja näin se jatkui. Pokémon, Pokémon, Pokémon… Koska emme koskaan ja ikinä pelaa päiväkodissamme mitään tietokonepelejä tai olleet tähän mennessä käveleskelleet myöskään pitkin metsiä piilossa olevia Pokémoneja älypuhelimella etsien,  mietimme miten voisimme hyödyntää varsinkin eskaripoikien kiinnostusta Pokémoneja kohtaan.


Pojat pelasivat korteilla, laskien numeroita ja laskien yhteen korttien arvoja. On Hp-arvoja  ja kaikenlaisia muita lukuja, joita laskemalla peli etenee. Korttipeli kehittää strategista ajattelua ja myös matematiikan perustaitoja sekä reilua peliä ja muiden pelaajien kunnioittamista. 


Pokémon -ideasta voi poimia kielenopetukseenkin sen parhaimmat puolet. Se kannustaa lasta lukemisen opetteluun, koska peleissä mukana pysyminen vaatii lukutaitoa tai ainakin sanan tunnistamista ja kykyä yhdistää se kuvaan ja puhuttuun kieleen.


Kun kortteja jäljentää itse piirustusvihkoon tai pelikorteiksi, piirustus- ja kirjoitustaidot kehittyvät. Lapsi oppii mielekkäästi vapaaehtoisen, tarkoituksenmukaisen ja merkityksellisen kirjoittamisen myötä.  Pojille merkityksellinen on yhtä kuin seikkailu, jännitys ja tuttuihin hahmoihin liittyvä kirjoittaminen.


Syksyllä se Pokémon Go sitten vieraili päiväkodissammekin. Kehitimme Piilometsässä päiväkotiimme sopivan version: 


Pokémon Go Woodland eli toisin sanoen, vapaasti suomentaen: ”Mennäänpä etsimään Pokémoneja metsikköön.”


Laminoituja Pokémon-hahmokortteja etsittiin lähimetsästä pienissä ryhmissä. Aluksi kokeilimme jäljentää löydettyjä hahmokortteja henkilökohaisiin Pokémon-vihkoihin, mutta se oli eskarilaisillekin vielä hieman vaikeaa syksyisissä metsäolosuhteissa. 


Tähän etsimme ratkaisua myöhemmin.


Seuraavaksi päätimme, että ryhmät saavat kerätä löytämänsä hahmokortit itselleen ja pisteet lasketaan sen mukaisesti, mitä kortteja kullakin ryhmällä on lopussa hallussaan. Aikuinen antoi lopuksi vihjeitä, jotta kaikki kortit löydettäisiin ja saataisiin talteen seuraavaa Pokémon Go -Woodland –peliä varten.


Syksyn sadonkorjuuillassa yksi tehtävistä oli etsiä lasten itse valmistamia Pokémon Go: Woodland -kortteja


Lapsista oli erityisen mukava etsiä  kadonneita Pokémon -hahmoja yhdessä vanhempiensa kanssa. Vanhemmat olivat innolla mukana metsäpelissä.


Löydetyt Pokémonit tallennettiin tällä kertaa äidin tai isän puhelimeen. Tässä pelissä kortit jätettiin löytämisen jälkeen aina paikoilleen seuraavaa ”hahmometsästäjää” varten ja ne kerättiin vasta lopussa pois.


Itse Pokémon-hahmot ovat mitä ihastuttavimpia. Olentoja on monenmuotoisia ja -kokoisia, ja ne asuvat luonnossa (osa ihmisten kanssa). Hahmoja voi verrata tyttöjen nukkeihin tai barbieihin sekä erilaisiin eläinhahmosarjoihin. Hahmot ovat tavallaan poikien ”nukkeja” ja sellaisenaan erittäin hyvä asia, kun leikki pysyy lasten leikin asteella. Omia Pokémon -hahmoja saimme syksyiseltä retkeltämme Oulusta (McDonaldsista.) Tarkoituksena on ajan kanssa virkata lasten leikkeihin myös pieniä Pokémon-amigurameja.