PIENIÄ OTUKSIA

Ja vähän isojakin. Vierailulla Oulun eläinmuseolla: Piilometsän väen käynnillä näytti löytyvän eläimiä laidasta laitaan. Meidän tapaamistamme täytetyistä eläimistä taisi erikoisin olla kuitenkin tämä jättisarvinen hirvikarhu. 

Oulun eläinmuoeo ollaan siirtämässä epäedullisiin tiloihin, jolloin myös näyttelyaineistoa ollaan huomattavasti supistamassa. PELASTA OULUN ELÄINMUSEO: ADRESSI

SELKÄRANKAISET

Harhakuva. Siinähän olikin tavallinen suurikokoinen karhu sekä hirviuroksen jättimäiset lapiosarvet.  Eläinmuseon kokoelmatoiminta keskittyy lähinnä pohjoissuomalaiseen lajistoon. Selkärankaisten eläinten tutkimuskokoelmiin on talletettu yli 50 000 näytettä

Tämä hirven korkeus oli n. 2 metriä eli 200 cm. Eläinmuseo palvelee erityisesti Pohjois-Suomen biologista ja luonnon monimuotoisuuden tutkimusta ja opetusta.

Tuttuja suomalaisia eläimiä. Tunnetko:  isus, sevli ja avaro. Kokoelmat ja aineistot ovat eräänlainen tietopankki, josta löytyy monenlaisia kattavia lajitietoja. 

Museoiden kokoelmat ovat olennaisen tärkeitä mm. arvioitaessa lajien levinneisyyttä ja uhanalaisuutta. Lennuko se siinä?

Tunnistatko nämä siivekkäät selkärankaiset, linnut? 
Akkit, aktokirem ja akkuahanak.

Eläinmuseolla on lintunäytteitä on runsaasti etenkin petolinnuista ja esimerkiksi noin 600 joutsenesta. Museon linnunmunakokoelma koostuu n. 3000 pesyeestä. Munien keräily oli tärkeä lintuharrastusmuoto 1900-luvun alkupuolella, ja kokoelma onkin kerätty suurimmaksi osaksi vv. 1900–1950 Einari Merikallion ja Wäinö Wallin toimesta.

Eläinmuseo siirtyi nykyisiin tiloihinsa Linnanmaalle v. 1984. Linnanmaalle muuton jälkeen näyttelyä laajennettiin rakentamalla dioraamat, jotka toteutti konservaattori Heikki Kangasperko vuosina 1984 - 93.

SELKÄRANGATTOMAT
Selkärangattomien eläinten tutkimuskokoelmassa on noin pari miljoonaa yksilöä,  sekä neuloitettuna että nesteessä säilöttynä. Selkärangattomista eläimistä erityisesti perhosten ja kovakuoriaisten kokoelma on kattava ja edustava. Kokoelmiin kuuluu useiden lajien tyyppiyksilöitä eli yksilöitä, joiden perusteella laji on määritetty. 

LUIDEN KERTOMAA - näyttely

Arvaa minkä eläinten luurankoja tässä on: Uhrak, orop, aruepästem ja ivrih. Nämä selkärankaiset ovat tuttuja pohjoissuomalaisia eläimiä.

Ylemmän luurangon omistajaa emme olleet tallentaneet muistiin.
Alempi luuranko on selkärankaisen matelijan, tarhakäärmeen.

Esille on laitettu museon perusnäyttelyyn jo kuuluvien luustojen lisäksi joitakin hieman oudompien eläinten kalloja, hampaita ja luita esimerkiksi sarvivalaan hammas.  

Sillivalaan kallon takaosa on löydetty Petsamosta 1930-luvulla. Sillivalas kuuluu hetulavalaisiin ja elää kaikilla valtamerialueilla. Se on toiseksi pisin koskaan elänyt eliölaji Sinivalaan jälkeen.

Näytteillä on myös muun muassa muuttohaukan ravinnosta, eläinten iänmäärityksestä, loukkaantumisista ja fossiileista kertovia vitriinejä.  Perustietoa on tarjolla muun muassa luiden rakenteesta ja ihmisen luustosta.

Museolla on kansainvälisesti yksi parhaista pohjoisen alueen peto- ja pikkunisäkkäitä käsittävistä kallo-, luusto- ja nahkakokoelmista. Vaikka kävimme viimeksi vuosi sitten eläinmuseossa, joka kerta sinne on mukava mennä ja oppia jotain uutta.

Eläinmuseo sijaitsee tässä Oulun yliopiston kampuksessa. Lähtiessämme bussilla kohti Taka-Löyttyä, lapset huomasivat (kuten aina) paljon mielenkiintoisia asioita, hienoja syksyisiä pensaita, Oulun vesitornin sekä Madetojan Musiikkikeskuksen eteen parkkeeratun ambulanssin. 

LASTENMUSIIKKI - konsertti

Samalla reissulla osallistuimme Pienet otukset -esitykseen. Petri Kumelan iki-ihanat pikkuöttiäiset tulivat Oulun Musiikkikeskuksen pieneen Tulindbergin saliin! Kymmenet säveltäjät, myös oululainen Sakari Raappana, ovat vastanneet Petri Kumelan kutsuun säveltää pientä kitaramusiikkia pienistä öttiäisistä. Nämä oivaltavat eläinmaailman luonnekuvat ovat valloittaneet yleisönsä kaikkialla, eikä vähiten Petri Kumelan häikäisevän soittotaidon vuoksi. 

Huh, huh! Kulttuuripläjäysten jälkeen mahat mourusivat siihen malliin, että oli lounastauon aika. Perinteisillä, koko väen syysretkillä olemme käyneet myös ruokailemassa hyvissä, 

lapsiystävällisissä ruokailupaikoissa.