RANUALLA

Teimme ihan toukokuun lopussa mukavan kevätretken Ranuan eläinpuistoon. Olimme keränneet talven aikana retkeä varten rahaa mm. jakamalla Terviisii-lehteä. Lisäksi keräsimme myyjäisiin Piilometsän leipomuksia, askarteluja ja käsitöitä, joita olimme värkänneet vanhempien, lasten ja henkilökunnan yhteisissä teemailloissa sekä lasten unihetkien aikaan. Myös Maija-, Liisa-, Asta- ja Vuokko-mummot osallistuivat lahjoittamalla käsitöitä sekä leivonnaisia myyjäisiin.

*

Linja-autoon sopi toki muitakin, niinpä matkaamme lähtivät myös ylikiiminkiläinen yksityinen perhepäivähoitaja Piia hoitolapsineen ja poikineen sekä päiväkoti Huvikummun väki Saarelasta. Puistossa jokainen ryhmä kulki omia polkujaan. Myös piilometsäläiset asettautuivat pienempiin porukoihin, jotta kulkeminen sujuisi jouhevasti. Meistä erkaantui myös ns. ruoanvalmistusryhmä, joka kulki omia polkujaan (huom: sisäpiirin vitsi).

Varsinkin petoaitauksissa oli isommille paljon katseltavaa. 

Vaunuosasto. Pienin väsähti jo alkumatkasta ja uinui Maija-Mummon työntämissä rattaissa päiväuniaan koko puistomatkan. Piilometsään oli saatu kokoon kattava retkivalvontavahvuus: Ossi, Kaisu, Tappi, Reetta, Suvi, Juho, Maija-mummo ja Airi.

Näimme miltä oikea ilves näyttää. Se tahtoi oikein poseerata meille, ihan kuin olisi tuntenut meidät. Olimmekohan tavanneet aiemmin?

ELÄINTAULU: ILVES 

Susi eli harmaasusi on samaa lajia kuin kesy koira. Se oli aikoinaan maailman laajimmalle levinny nisäkäslaji. Sudet elävät pareittain tai perhekunnittain laumoissa, joissa voi olla kolmisenkymmentäkin jäsentä. Laumat saalistavat yhdessä suuria kasvinsyöjiä, kuten hirviä ja peuroja, mutta susi voi syödä myös pienempiä eläimiä ja haaskoja.

Yksi näistä ei ole peto. Tiedätkö mikä?

Tutustuimme myös villisikaan, poroon, ahmaan ja karhuun.

VILLISIKA: Villisika on kaikkiruokainen. Sillä on herkkä hajuaisti ja se tonkii kärsällään maasta ja lehtikarikkeesta esiin makupaloja

PORO: Poro on sarvellinen hirvieläin, jolla on lämpöä hyvin eristävä turkki. Turkkinsa ansiosta poro kestääkin pohjoisen kylmät talvet.

AHMA: Ahma on karhun näköinen, mutta keskikokoisen koiran kokoinen näätäeläin. Ahma voi kätkeä saaliinsa lumen alle tai raahata niitä puiden oksille.

KARHU: Karhu liikkuu metsässä hiljaa aistit valppaina. Se osaa kiivetä puihin ja uida sujuvasti. Vaikka karhu näyttää kömpelöltä, se voi nopeimmillaan juosta jopa 60 km/h

Hanhi, sorsa, joutsen ja haukka. Tarkempaa määritystä odotellessa…

Merikotka on Suomen suurin lintu, kun perusteena on siipien kärkiväli. Sen siipien kärkiväli 1,9–2,4 m.

HU-HUU. Onko meissä samaa näköä?

Saukko on vesielämään sopeutunut näätäeläin. Sopeutuminen vesielämään näkyy varpaiden välissä kasvavina räpylöinä ja siinä, että saukko kykenee sukeltaessaan sulkemaan hengitystiet ja korvansa. Vaikka saukkoa tavataan Suomessa harvalukuisena, asustaa saukkoja ihan lähialueellamme Kiiminkijoen rantamaisemissa. Teemme saukosta eläintaulun tämän vuoden aikana. Jemmassa on viime talvelta saukon talvisia ”liukumäki-” ja ”avantokuvia”  Seluskan-  ja Kainussaaren kuppeesta.

Käärmetalon asukkaat sekä muut öttiäiset ja iljettävät otukset ovat aina kaikista kiinnostavimpia eliöitä.

Jääkarhuja ei elä Suomessa luonnonvaraisena, vaan ainoastaan Ranuan eläinpuistossa. Jääkarhut voivat olla jopa lähes 3metriä pitkiä ja n. 150 cm:n korkeita. Niiden nahka on musta ja karvat ovat kirkkaita, vaikka näyttävätkin valkoiselta. Jääkarhun etuvarpaiden välissä on räpylämäiset poimut ja pitoa jäällä parantavia ihonystyröitä polkuanturoissa.

HALLOO-HALLOO-HALLOO… Rukapartio on kohta saapumassa vihdoin määränpäähänsä ja kaikki on hyvin. Mainio evässysteemi: Tappi ja Juho etsivät erinomaisen sopivan ruoanlaittopaikan, Piilometsä vastasi pääruoasta yms., Huvikumpu maidoista ja leivänpäällisistä ja Piia herkullisesta jälkiruoasta.