NAVIBARIN KATOAMINEN

keskiviikko 10. elokuuta 2016

ELÄMÄÄ PÄIVÄKOTIKOIRANA


Muistatko vielä, mikä tämän koiran nimi on? Niiiin… Sen nimi on Niisku. Se pieni musta pallero, joka hankittiin minun ja lasten seuraksi talvella. 
Päiväkotikoirista kerrottiin tammikuun lopussa 2016 = NIISKU TULI TALOON
Niisku on syntynyt 12/2015 ja minä 5/2014.
Voi, oliko se Niisku tosissankin talvella noin pieni?  Tässä Niisku on vain 7 viikon ikäinen ja tuossa ylimmässä kuvassa jo 5 kuukauden ikäinen (ihmisiässä n.3-vuotias).

Pieni koiranpentu tarvitsee huolenpitoa ja ohjausta. Minä aloin Niiskulle varaemoksi, kun sen emo oli jossakin siellä kaukana, Pyhäjoella. 

Rauhoitu, Niisku!. Rauhoitu, Niisku!.
Arvojärjestys ennenkaikkea.
Julius rakastaa koiria.


Mietin hyviä keinoja, jolla saisin lasten huomion kiinnittymään uudesta tulokkaasta minuun.  Jospa minä heittäytyisin selälleni, jotta lapset alkaisivat rapsuttamaan minua.  
Huhuu Maija ja Jenni! Tässä se Piitu odottaa rapsutustanne.  
No, Maija ota minut syliin. HEI,HUOMAATKO MINUT? 

AHA, kelpaa se näinkin. Toinen rapsuttaa Niiskua ja toinen minua.
Tämä tekniikka voisi olla sopiva:  jos yksi lapsi rapsuttaisi molempia yhtä aikaa?
Kyllä minulla on jäljellä vielä uskollisia ystäviä.
Missä Niisku? NIIISKU! Nyt olisi tärkeän opetustuokion aika.Missä Niisku? 
Siellä se nyt laukkaa ympäriinsä, vaikka ensin ei tahtonut saada astumaan tassullakaan ulos. Isäntäväen piti oikein takapuolesta sitä työntää, jotta nyt menet jo ulkoilemaan.
Palloilukaverit. HOHOI!
Käynpä sitten itsekin pari mutkaa pelaamassa palloa ja leikkimässä pupusella.
HUPS! En se minä ollut, vaan Niisku.
Niilo ja Lenne koirankouluttajina. 
No  nyt, Tässä vuorella on tarkoitus seistä ja tarkkailla hievahtamatta. Korvat pystyssä kuunnellaan ääniä. Haukutaan kimakasti, jos nähdään oravia, myyriä, hiiriä, lintuja,…

Ai niin, eihän Niisku voi nostaa korvia pystyyn tai haukkua kimakasti, kun sen äänihän muistuttaa jo nyt karskean uroskoiran haukuntaa. 
Näin: WOU-WOU-WOU-WOU,  WOU-WOU-WOU-WOU.

Kyllä kait me ollaan tämän sivutyön, päiväkotikoirailun, lisäksi pääasiassa isännän jahtikavereita. Minulta luontuu parhaiten lintujen haukunta, kun olen pohjanpystykorva. Niisku on suomenajokoira eli toisin sanoen jäniskoira, joka ajaa jäniksiä. (Ja loikkii itsekin niin kuin jänis.)
Vaikka itse sanonkin, olen myös taitava oravanhaukkuja. Isäntä meinaa, ettei sitä taitoa tarvitsisi osata ollenkaan.Kummallista.
Oravanhaukkujan erityistaitoja ovat: 
* Jaksaa maata paikallaan hievahtamatta muista ihmis- ja koirakavereista piittaamatta. 
* Korvat kuulevat oravan hyppelyt puusta toiseen ja pienten kinttujen juoksuaskeleet. 
* Lähtönopeus makuuasennosta on mitattavissa kymmenesosasekunneissa.Lempipuuhaani on kurkistella aidanraosta ja ja tarkkailla lähimetsikköä.Tästä näkee hyvin metsän oravayhdyskunnan liikkeet ja hetkessä kiidän myös pihan toiselle puolelle muutamiin muihn tarkkailupaikkoihini.


Eikö olekin vallan onnistunut otos minusta ja isännästäni metsästys-kalastusreissultamme. Punainen möhkäle kaulassani on tutkapanta, jonka avulla isäntä tietää missä olen laukkaamassa.
Elokuun 2016 satoa: uutuutena CACIB = kansinvälinen serti sekä VOB ja SERT.





Ja  sitten rakas sisareni,  HUOKAUS. 
Niisku on vallaton honkkelskonkkeli – vallaton pentukoira liian suuressa kehossa. Se raukka on pohjimmiltaan niin kiltti, mutta kun se on lapsi vielä  itsekin, haluaisi se nujakoida toisten lasten kanssa kyllästymisiin asti.
 

Se porkkaa ja tarkistaa jokaisen mahdollisen kolon. ”Onko siellä ketään?”


Nyt saatiin tallennettua marjavaras. Ja minä kun olen yrittänyt ajaa marjapensaista räkättirastaita tiehensä, etteivät pistelisi nokkiinsa kaikkia marjoja.Onneksi Niisku on perso kaikenlaisille luille ja herkuille.
Hei, Niisku. Et viittis kiusata pupua. Onhan sillä  toki maittava nenänpää, mutta juurihan saatiin paikattua sen korvakin vasta paikoilleen.
Jaa, siellä se nyt on päivänokosille ystävänsä Jättiläispupun kanssa.
Meillä on kuulemma vielä paljon oppimista, miten ollaan ”ihan oikea päiväkotikoira”. Isäntäväki halusi tähän loppuun vielä muistella sitä ”niiiin ihhhhhanaa Viiviä ja  Vilppuakin”.
IHANA VIIVI!, Oppinut päiväkotikoira. 
Cavalier kingcharlesinspanieli 2004-2014.

PÄIVÄKOTIKOIRAN TEHTÄVÄT:
Viivi tarkisti reitit metsäpaikoille ja ohjasi lapset turvallisesti perille.
Palkaksi se sai lapsilta herkullisia marjoja ja toisinaan eväsleivän murusia.
Viivi huolehti lapset 0:sta esikoululaisiin. Erityisesti juuri metsäretkillä. Retkikuvat 2011.
Viivi toimi apukuuntelijana SRK:n pikkukirkoissa,
- tonttuna joulujuhlissa,
- kriitikkona lasten esityksissä,
ja
-perheiden viihdyttäjänä teemailloissa (ja myös makupalojen anelijana). Kuvat 2012-2013.
Osa Viivin päivästä täyttyi erilaisilla leikeillä ja puuhilla yhdessä lasten kanssa. Leikkikuvat 2007-2010.

Viivi osasi ohjata lasten pyöräilyliikennettä päiväkodin pihalla. Pyöräilykuvat 2010.

Viivi oli mainio koira lukemaan unisatuja. Satujen jälkeen se nukahti myös itsekin…  
Viivi hoiti lasten päiväunien nukutukset ja herätykset.
Päiväkodilla,Rekeläntörmän kodalla ja yötarhassa. Kuvat 2011-2012.

Hiihtoretkillä Viivi johdatti väkeä Hankisuolle. Hankikuvat 2009.

Viivi ja Vilppu myös hauskuttelivat vaativan päiväkotikoiran työtehtävien lomassa.
Jouni,Viivi ja Vilppu,Suomenajokoira, alkutalvesta 2005.
Voidaan lisäillä kuvia päiväkotikoirien elämästä sitä mukaa kuin niitä koneelta löytyy tuhansien ja taas tuhansien kuvien joukosta. Muutamia hyviä kuvia on vielä etsinnässä,etenkin Vilpusta.