NAVIBARIN KATOAMINEN

perjantai 4. maaliskuuta 2016

DINOPUISTOSSA



Vesalan koululle saapui esitys, joka sivusi sopivasti meidän Lumidino-teemaa. Esityksen nimi oli "Klovni Sebastian dinopuistossa".
Kutsumamme Onni-bussi kiisi Piilometsän pihaan ja tervehdimme iloisesti palvelulinjan kuskia. Onni oli koukannut Jurvalantien kautta ja kyydissä näytti olevan jo tuttu  asiakas, Kalevi-setä. ”Heippa ja kiitos kyydistä!” lapset huikkasivat tutulle kuskille, lapinpoika Aimo Rasmukselle, kun saavuimme Vesalan koulun parkkipaikalle.

Heti aluksi pääsimme testaamaan, olemmeko yhtä kovia karjumaan ja murahtelemaan, kuin oikeat dinosaurukset. Tytöiltä lähti aikamoisia urahduksia, poikien äänet kajahtivat pitkin koulun salin seiniä ja aikuisten vaatimattomat äännähdykset tuskin nostivat mittarin viisaria. Onneksi Klovni Sebastian keksi, että kokeillaan vielä yhteiskarjumista sillä seurauksella, että laitteen viisari nousi, JIPPII, ihan ylälukemiin asti.

Klovnin dinopuistossa oli monennäköisiä kavereita.
Ensimmäisenä meille esiteltiin Risto, joka on triceratops-lajiin kuuluva dinosauruksen poikanen. Suojautumissarvetkaan eivät vielä olleet kasvaneet tällä pienellä kasvisyöjällä. Riston vanhemmat, aikuiset kolmisarviliskot painoivat aikojen alussa 9000 kiloa ja heillä oli valtavan kokoiset, jopa 2,3 metriä pitkät kallot. Triceratops on saanut nimensä kolmesta sarvesta joista kaksi oli otsassa ja yksi kuonon kärjessä. Aikuisella otsan sarvet olivat jopa metrin pituisia.
Linnea puolestaan on lentoliskoihin kuuluva hienosteleva ja kirkkaan lauluäänen omaava nuori neitonen. Arvelimme sen olevan Pterodactyloidea. Aikuisten siipisaurien siipiväli saattoi olla jopa 6 metriä ja ne painoivat silti vain 50 kiloa. Sitten, kun Linnea on aikuinen, sen siipien väli tulee olemaan vain 3 metriä, kuten muillakin sen lajiin kuuluvilla tyttöliskoilla. Linnealla on tuntomerkkinä lentäjänlakin alla oleva harja, joka on kallon luinen jatke. Niin Linnea kuin muutkin lentoliskot olivat tunnetusti myös taitavia kalastajia. 
Klovni Sebastianin taikurioppilaaksi pääsi tällä kertaa Piilometsän Jere. Jere puhalsi Klovnin ohjeen mukaisesti kätensä sisään ja samassa käteen ilmestyi kuin tyhjästä pieni pörröinen leppäkerttu. Ja niitä tuli lisää ja lisää ja lisää...
Palkinnoksi hienosta avustajan työstä Klovni halusi puhaltaa Jerelle dinosauruspallon. Kelpaisiko Jerelle vaikka taidokas sininen ”pitkäkaula”? ÖHÖM...entäs, jos sittenkin pallosta puhallettaisiinkin auton ratti? Yleisöä nauratti Klovnin yritykset puhaltaa pallosta jotain näkyvää. Lopulta kuitenkin vihdoin onnisti ja Jere sai mukaansa ihan oikean hienon dinosauruspallon. Kiitos ja kumarrus.

KOP-KOP-KOP. Suuren munan sisältä kuului vaativa koputus ja sisältä näkyi vihreä pieni otus ja kuului hellyttävällä ääni: ”ÄITI!, ÄITI!”  Hetken mietittyään Klovni Sebastian totesi, että tämän veijari on parasta toimittaa pikimmiten kotiin oman äitinsä luo ennen kuin äiti saapuisi hakemaan pienokaistaan. Tunnistatko minkä kuuluisan dinosauruslajin poikanen munasta kuoriutui?



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti