Vesalan koululle saapui esitys, joka sivusi sopivasti meidän Lumidino-teemaa. Esityksen nimi oli "Klovni Sebastian dinopuistossa".
Kutsumamme Onni-bussi kiisi Piilometsän pihaan ja tervehdimme iloisesti palvelulinjan kuskia. Onni oli koukannut Jurvalantien kautta ja kyydissä näytti olevan jo tuttu asiakas, Kalevi-setä. ”Heippa ja kiitos kyydistä!” lapset huikkasivat tutulle kuskille, lapinpoika Aimo Rasmukselle, kun saavuimme Vesalan koulun parkkipaikalle.
Heti aluksi pääsimme testaamaan, olemmeko yhtä kovia karjumaan ja murahtelemaan, kuin oikeat dinosaurukset. Tytöiltä lähti aikamoisia urahduksia, poikien äänet kajahtivat pitkin koulun salin seiniä ja aikuisten vaatimattomat äännähdykset tuskin nostivat mittarin viisaria. Onneksi Klovni Sebastian keksi, että kokeillaan vielä yhteiskarjumista sillä seurauksella, että laitteen viisari nousi, JIPPII, ihan ylälukemiin asti.
Klovnin dinopuistossa oli monennäköisiä kavereita.
Ensimmäisenä meille esiteltiin Risto, joka on triceratops-lajiin kuuluva dinosauruksen poikanen. Suojautumissarvetkaan eivät vielä olleet kasvaneet tällä pienellä kasvisyöjällä. Riston vanhemmat, aikuiset kolmisarviliskot painoivat aikojen alussa 9000 kiloa ja heillä oli valtavan kokoiset, jopa 2,3 metriä pitkät kallot. Triceratops on saanut nimensä kolmesta sarvesta joista kaksi oli otsassa ja yksi kuonon kärjessä. Aikuisella otsan sarvet olivat jopa metrin pituisia.
Klovni Sebastianin taikurioppilaaksi pääsi tällä kertaa Piilometsän Jere. Jere puhalsi Klovnin ohjeen mukaisesti kätensä sisään ja samassa käteen ilmestyi kuin tyhjästä pieni pörröinen leppäkerttu. Ja niitä tuli lisää ja lisää ja lisää...
