NAVIBARIN KATOAMINEN

perjantai 22. tammikuuta 2016

OUTOJA JÄLKIÄ JA SALAPIILOJA

AM...AM...AMNIS PU.... KIRJE ON KIRJOITETTU ELÄINTEN SALAKIELELLÄ.

Piilometsän uusi vuosi toi joulun tohinoiden jälkeen tullessaan satumetsän ihmeet. Lasten metsäretkien opas, etsivä Sulo Salajänis ilmestyi metsäportin läheisyyteen. Sulolla oli mukanaan lapsille salakirje, jota yritettiin yhdessä tuumin ponnekkasti lukea. Onneksi Piilometsän eläinkielten erikoiskurssin käyneet aikuiset pystyivät auttamaan lapsia selvittämään, mistä on kyse. Sulo siinä kyseli edellisten etsintöjen tuloksista. Oliko näkynyt outoja jälkiä ja salaisia piilopaikkoja? 
MAAHISTONTUN VIERAILU PIILOMETSÄSSÄ
Metsäportin takaa kuului pian innostuneita kiljaisuja: ”TÄÄLLÄ ON OVI PUUSSA!” 
Mitä ihmettä? Kenen koti? 
Yhtäkkiä Maahinen hyppäsi läheisen kuusen oksalle. Maahisella oli käsissään pieni kirja, jossa oli vanhoja  tarinoita uponneesta merirosvolaivasta. Myös lapset halusivat kukin vuorollaan kokeilla lukea maahiskieltä keksien jännittäviä merirosvotarinoita, joissa villisivät hait, mahtavat aarteet ja uponneet laivat merimiehineen. 
Lapset muistivatkin aiemmin löytäneensä uponneen laivanhylyn  päiväkodin metsästä. 
Merirosvolaivan luona lumihangessa seisoi nyt aarrearkku,  jonka sisältä löytyi hohtava kultapallo ja salainen tehtävä:
Seikkailu metsän maailmassa siis alkakoon!

·         Paluumatkalla lumesta löytyi  isoille ja pienille jymy-yllätys, mutta siitä seuraavassa kertomuksessa lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti