NAVIBARIN KATOAMINEN

sunnuntai 24. tammikuuta 2016

MINKÄ JÄLJET



Yksi,kaksi, loikka –yksi, kaksi, loikka.  ”Täällä on jäniksen jälkiä." ”Ja täällä!” ”Täällä myös.” Jänö oli loikkinut ristiin rastiin Piilometsän lähimetsikössä. Jälkiä vilisi sinne sun tänne pitkin mäkiä ja puidenkin seassa. ”Hiiren jäljet”, joku totesi pikkuruisista rivistä jälkiä, jotka kulkivat puun juurelta toiselle. ”Täältä löytyi karhun jäljet!” kuului pieni vakuuttava ääni. ”Ymmm… Lapset, mitä karhu tekee talvella? Löntysteleekös se täällä meidän metsikössä?” ”EEEIII!”  Kokeneet Körrit eli 5-6-vuotiaat tietävät, että karhut tarvitsevat talvella lepoa ja ovat talviunilla. ”Ovatkohan ne tossujalkaisen jäljet?” aikuinen kysyy. Ajatus keskeytyi, kun koko Piilometsän porukka kutsuttiin kokoon:
                                     ”OUDOT JÄLJET! ”


Paikalle piti kutsua jälkiasiantuntija.  Jäljestäjän johdolla lapset mittailivat oksilla jälkien kokoa.  Joku koetti vielä arvailla, että ne olisivat suuren koiran jäljet. Kolmevuotias Lenne tiesi paremmin: ”Ne ovat elefantin jäljet.”
Jälkiä seurattiin edemmäs Piilometsän majalle saakka. Selvä pyy! Ilveksen jäljet ja makuupaikka. Ilves oli lienee ollut saalistusmatkalla ja pysähtynyt levähtämään massu pullollaan Piilomajan kupeeseen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti