ISOJALAN JÄLJILLÄ

Mistä lie jäänyt sellainen käsitys, että lumikenkäily on vaikeaa? Sitä se ei ainakaan ole lapsille. Sen todisti vieraaksemme suurten lumikenkien kera saapunut, Kajaanin ammattikorkeakoulussa opiskeleva Asko Veteläinen. Hän lähti lumikenkäilemään Piilometsän lähimetsikköön  yhdessä Piilometsän lasten kanssa. 

Asko kyseli, voisiko tulla opettamaan lumikenkäkävelyä meidän 4-6-vuotiaille lapsille, mistä ajatuksesta tietysti innostuimme heti ja suuresti. Kartoitimme kotoa löytyvien lasten lumikenkien määrän ja hankimme päiväkodille muutamia kappaleita vastaisuudenkin käyttöä silmällä pitäen. Kahdelta päiväkodin aikuiselta löytyikin jo omasta takaa sopivat lumikengät.

Lapsiryhmät suoriutuivat hangessa tarpomisesta aivan leikiten. Aivan kuin lapset olisivat kasvaneet kiinni kenkiin ja kävelleet normaalioloissa kovalla maalla. Esteiden ylitys ja alitus oli osa metsässä samoilemisen oppimista. ”Hei, pikkukaverit odottakaa!” 

Läheinen Monttu oli oiva paikka opetella mäen päälle nousemista ja oikeaoppista laskeutumista nyppylältä. Erilaisia tyylejä oli yhtä monta kuin ryhmän jäseniä. Joku tuli maltillisesti alas sauvojen kanssa ja joku toinen viiletti juoksujalkaa. Eikä nouseminenkaan ollut hankalaa. Senkin saattoi vallan mainiosti selvittää ilman sauvojakin, kun vain töppösissä oli tarpeeksi lihasvoimaa.

Muiden tyttöjen ollessa vapaalla, Saara ja Maija tahtoivat lähteä kahdestaan oppitunnille. Reippaat tytöt ottivat heti ohjat käteen ja perinteiseen Piilometsän tyttöjen tapaan halusivat mennä omia polkuja. Lapset olisivat toki viihtyneet metsässä kauemminkin, mutta lumikengät vaihdettiin lennossa aina seuraavalle ryhmälle, jotta kaikki saisivat kokeilla tätä uutta, hauskaa liikuntalajia ennen ruokailua.

Voi, kun tekisi mieli kokeilla noita uusia kenkiä, joilla käveleminen tuntuu olevan NIIIIN hauskaa. Pääsiväthän he, nyt keväällä 3 vuotta täyttävät Piilometsän lapset kokeilemaan kenkiä. Kevyet, helposti lasten kenkiin asennettavat perustason lumikengät on suositeltava ostos jokaiseen metsässä liikkuvaan perheeseen. Ennusmerkeistä päätellen hiihtoloman jälkeen 2-vuotiaammekin aika varmasti vaativat saada päästä kokeilemaan noita kivoja lumitossukoita.

Ensimmäisen ryhmän lapset kertoilivat ruokailun aikana, että olivat nähneet oikean lumimiehen jälkiä. Isojalan jäljet olivat olleet jättikokoisia. Niin suuria, etteivät lapset olleet sellaisia meidän metsissä ennen nähneetkään. Lähtöä tekevää Askoa hymyilytti oven pielessä. Niin, isojalan jäljet…